Talvi näyttää tehneen paluun ja lunta löytyy nyt jotakuinkin kaikkialta Suomesta. Siitä on otettava kaikki irti. Lumikammin rakentaminen kotipihalle on koko perheelle sopivaa hiihtolomapuuhaa.

Lumiluolaan tarvitaan paksusti lunta, mutta lumikammin tekoon riittää ohuempikin lumikerros. Jos lunta on vähän, pitää sitä vain kasata laajemmalta alueelta. Pakkasta pitää jokunen aste olla, että vaivalla kasattu lumikasa kovettuu koverruskuntoon.

Lumikammin rakentaminen aloitetaan siis kasaamalla reilu, perheen pienimpien silmissä jo vuoren mitat täyttävä, pari metriä korkea ja kolme pitkä ja leveä kasa lunta. Vähempikin riittää, mutta sisätilaa on silloin samassa suhteessa. Lumikolalla lumikasa karttuu joutuisasti.

Vähemmällä kasaamisella ja kaivamisella pääsee kun jättää kasan alle rinkkoja, tms.

Kasaa pitää kasaamisen ohessa tiivistää. Se onnistuu lapiolla taputtelemalla, mutta hauskempaa tietysti on, jos kasaa vähän polkeekin. Samalla kasa leviää, mutta väliäkö hällä. Muutama lapion heilautus, niin kasa on entisellään. Pääasia, että hauskaa piisaa. Kun kasa on taputeltu, jätetään kasa kovettumaan muutamaksi tunniksi. Kasaan pistellään osapuilleen 30-40 sentin mittaisia keppejä tasaisin välein, joiden mukaan kammin seinät on helppo kovertaa sisäpuolelta sopivan paksuksi. Kun keppien päät tulevat näkyviin, voidaan kaivaminen lopettaa.

Kammin kylkiin pistellyt kepit toimivat mittatikkuina kaivajille.

Muutama asia pitää muistaa. Ensinnäkin ilmanvaihdosta pitää huolehtia, eikä ainakaan pienempien lasten kannata yksinään urakkaan ryhtyä, ja onhan puuha koko perheen voimin monin verroin hauskempaa. Ilmanvaihdosta huolehtiminen onnistuu puhkaisemalla suksisauvan mentävä reikä kammin kattoon jo kaivamisen alkuvaiheessa. Kun lumimaja on kaivettu holvimaiseen muotoonsa, tehdään seinään syvennys kynttilälle ja puhkaistaan sen yläpuolelle vielä toinen reikä. Palava kynttilä tuo valoa, ja antaa osviittaa siitä, että happea riittää kammissa lekotteleville.

Kammin seinään tehdään syvennys kynttilälle ja puhkaistaan sen yläpuolelle vielä toinen reikä ilmanvaihdon varmistamiseksi.

Kaivaminen käy kätevästi lyhytvartisella lapiolla, mutta myös vanerilevyn palalla tai muulla vastaavalla välineellä. Jos lumimajalla on riittävästi kokoa, onnistuu kaivaminen tavallisella lumilapiollakin. Lumen saa vedettyä pois kammin perältä pressulla tai muulla kankaalla. Toki myös kolaa voi käyttää apuna.

Lyhytvartisella lapiolla kaivaminen käy kätevästi.

Aivan kaikkea lunta ei kannata poistaa, vaan jättää pohjalle reilu kerros lunta eristämään kylmästä maasta. Kun majan oviaukon yläreuna on lattiatason alapuolella, pysyy lämmin ilma sisällä ja hiilidioksidi valuu ilmaa painavampana alas ja ulos. Kun kammista tekee riittävän suuren, istumakorkuisen, voi seinustoille muotoilla penkit tai makuulaverit, joille voi levittää pressun ja makuualustat. Unille vetäytyessä voi oviaukon eteen laittaa vielä rinkan tai muun tukkeen, mutta aivan tiiviisti aukkoa ei kannata tukkia. Yöksi kammiin varataan yöpymistarpeiden lisäksi lapio ja otsalamppu. Suksisauvalla voi varmistaa tuuletusaukon auki pysymisen.

Sisätöitä.

Lumihommiin kannattaa varustautua vettä pitävillä tamineilla, erityisesti hanskoilla. Hiki kyllä tulee, ja lumi on märkää, mutta termarista hörpätty mehu pitää nestetasapainon hallinnassa. Ja lopuksi pullat maistuvat varmasti koko porukalle.

Säistä riippuen kammi voi kestää pitkäänkin, mutta yleisillä tai valvomattomilla paikoilla se on syytä rikkoa pois lähtiessä, ettei se vahingossakaan romahda kenenkään päälle.

Kun kammi on valmis, saa ulkona paukkua kovakin pakkanen, niin sisällä tarkenee ja lumi vaimentaa ympäristön äänet. Mikä auvoisa paikka!

Eväsretki kammissa.

Valmiissa majassa kynttilä kertoo, että happi riittää.