Suomen Luonnossa 3/2020 kerrottiin lintujen kevätmuuton ajoittamisesta. ”Niillä on geeneissään vuodenaikakello, ja päivän pituus laukaisee muuttolevottomuuden.” Mutta miten päiväntasaajan tienoilla talvehtivat linnut tietävät oikean hetken? Siellähän päivän pituus ei muutu.

 
Afrikassa talvehtii suuri joukko muuttolintujamme, erityisesti suurin osa hyönteissyöjälinnuista. Afrikassa talvensa viettävät esimerkiksi pajulintu, kertut ja siepot, monet kahlaajat, kuten liro ja suokukko, selkälokki ja petolinnuista muun muassa sääksi ja nuolihaukka.

Päiväntasaajalla päivä ja yö ovat läpi vuoden noin 12 tunnin pituiset. Auringon nousu ja laskuaika kuitenkin vaihtelevat myös tropiikissa hitaasti, ja Auringon radan korkeus muuttuu päiväntasaajallakin Auringon siirtyessä vähitellen kääntöpiiriltä toiselle syys- ja kevätpäiväntasauksiin. Afrikan luonnossa tapahtuu myös vuodenaikaisia muutoksia esimerkiksi tuulisuudessa ja sateisuudessa ja niiden myötä kasvillisuuden kehityksessä.

Linnuilla on sisäinen kello, joka laukaisee muuttolevottomuuden myös päiväntasaajan seudulla oikeaan aikaan. On osoitettu, että tropiikissa paikalliset linnut osaavat tahdistaa sisäisen kellonsa ilmeisesti auringon nousuaikojen vain minuuttien laajuisen vuodenaikaisvaihtelun perusteella. Muuttolintujen vuosikello sen sijaan päivittyy todennäköisesti muualla kuin talvehtimisalueella.

Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella, esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa, talvehtivat linnut lähtevät muuttomatkalleen päivän lyhentyessä. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi harmaasieppo ja kalatiira. Sama koskee niitä päiväntasaajan ja kääntöpiirin välillä talvehtivia lintuja, jotka lähtevät pohjoiseen sen jälkeen kun aurinko on siirtynyt niiden talvehtimisalueen pohjoispuolelle.

Kaikilla linnuilla tuo kysymyksessä tarkoitettu vuodenaikaiskello toimii, koska ne löytävät tänne pohjan perille takaisin. Linnut ovat miljoonien vuosien evoluution aikana saaneet tämän luontaisen taidon.