Lintuoppaiden matkassa puolustusvoimien majakkasaarella
Veneen kylki tömähtää vasten tukevaa laituria. Alamme nostella reppuja ja kaukoputkia ylös Rönnskärin laiturille, jolla oppaamme Jukka Hintikka ottaa niitä vastaan. Laiturin pienet tikkaat on helpompi nousta ilman kantamuksia.
Toinen retken oppaista, Nico Niemenmaa, osoittaa ympärillämme viuhtovaa lintua. Se on räystäspääsky, ja ainakin minulle kevään ensimmäinen lajissaan. Laiturilla seisovan varaston räystään alle on kiinnitetty alusta selvästi pääskynpesiä silmällä pitäen.
Tänä keväänä ensimmäinen räystäspääsky nähtiin saarella jo huhtikuun puolivälissä, aikaisemmin kuin koskaan ennen.
Retki Rönnskärin majakkasaarelle on Porkkalan lintuviikon huipennus. Paikat täyttyivät vauhdilla, sillä tavallisesti tänne ei noin vain pääsekään. Saari on puolustusvoimien aluetta, ja siksi rantautumiseen tarvitaan kulkulupa.
Mikä on Porkkalan lintuviikko?
Keväinen lintu- ja luontotapahtuma järjestettiin nyt jo kuudetta kertaa. Viikon aikana Porkkalanniemellä ja muualla Kirkkonummella oli tarjolla monenlaisia yleisötapahtumia. Tapahtuman takana olivat Kirkkonummen ympäristöyhdistys, Tringa ry., Kirkkonummen kunta sekä Borearctia Oy, ja sen tuottajana toimi biologi ja kuvittaja Sofia Koistinen.
Jukka Hintikka (keskellä) ja Nico Niemenmaa (sinisessä liivissä) kertovat saaresta ja retkipäivän kulusta.
Saaren historia on pitkä, ja vuosien vieressä siellä on puolustusvoimien lisäksi työskennellyt luotseja ja merivartiostoa. Majakka on Suomen toiseksi vanhin, sillä se valmistui jo vuonna 1800. Alkuperäinen kivilohkareista muurattu tyvi seisoo yhä paikallaan.
Pystytämme kaukoputket majakan juurelle tuulensuojaan, aurinkoiselle seinustalle. Päivä on porotuksesta huolimatta viileä, ja olen tyytyväinen, että vedin aamulla niskaan toppatakin.
”Meriharakoita!” Niemenmaa huikkaa.
Pitkään jatkunut pohjoisvirtaus on juuri kääntynyt, ja taivaalla viilettää hanhia, kahlaajia ja kurkia.
Oppaat kirjaavat ylös kustakin parvesta lintujen lajin ja lukumäärän. Kuvan oikeanpuolimmaisessa parvessa lentää valkoposkihanhia.
Muun muassa horisontissa erottuva Naissaaren majakka sekä Tallinnan TV-torni toimivat maamerkkeinä, joiden avulla muu ryhmä osaa kääntää kaukoputkensa oikeaan suuntaan.
Lintujen seurantaa on Rönnskärillä tehty pitkään, sillä 1960-luvun alussa saarelle perustettiin lintuasema. Asemalla majoittuvat lintuharrastajat seuraavat muuttoa ja rengastavat lintuja. Vuosikymmenten aikana on kertynyt suuri määrä tietoa siitä, mitä linnuillemme kuuluu.
Parhaillaan saarella majoittuvat asemarengastaja Antti Miettunen-Nordström sekä rengastusharjoittelija Inari Nousiainen. He kiertävät eri puolille saarta viritettyjä verkkoja, joskin tänään on ollut melko hiljaista. Muuttavat linnut lentävät hyvällä säällä korkealta yli, eivätkä pysähdy saarelle.
Nousiainen tuo verkkoon lentäneen naaraspeipon majakalle Miettunen-Nordströmin tarkistettavaksi.
Peipon ikä voidaan määrittää tarkastelemalla siipien höyhenien sävyeroja, mutta helppoa se ei ole.
Retken aikana nähtiin useita merikotkia.
Niiden iän määritys on helpompaa kuin peipolla:
Täysikasvuisen kotkan pyrstö on valkoinen, kun nuorella linnulla sulkien reunat ovat tummat.
Jukka Hintikka vie retkeläiset katsomaan rengastajien lintuverkkoja. Sukellamme jonossa korkeiden katajien lomaan. Sieltä löytyy tolppien väliin pingotettu pitkä verkko, ja verkosta punarinta.
Verkot viritetään aina samalla tavalla ja samoihin paikkoihin, jolloin pitkällä aikavälillä voidaan tehdä vertailuja ja selvittää vaikkapa punarintojen kannanvaihtelua.
Verkko liehuu väljästi poikittaisten nyörien eli paulojen varassa.
Kun lintu osuu verkkoon, se putoaa pehmeästi verkon muodostamaan pussiin, eikä pääse pyrähtämään karkuun.
Hintikka kertoo, että ikä on tärkeä lisätieto rengastetusta linnusta.
Sen avulla saadaan selville nuorten ja täysikasvuisten lintujen suhde.
Esimerkiksi viimekeväisen takatalven jäljiltä nuoria punarintoja rengastettiin poikkeuksellisen vähän. Todennäköisesti kylmyys oli pilannut pesintöjä.
Palaamme majakalle metsätyökoneen ja korkeaan pinoon kasattujen männynrunkojen ohi. Ne näyttävät eksyneen saarelle jostain toisesta maisemasta.
Hintikka kertoo, että saarella on kevään aikana tehty ennallistamistöitä.
Hän on viettänyt Rönnskärillä yhteensä satoja päiviä ja on huomannut, miten puut ovat hiljalleen vallanneet avointa maisemaa.
Olen saarella ensimmäistä kertaa, mutta etsin kännykällä netistä kuvia siitä, miltä saari näytti ennen hakkuita. Seuraava kuvapari näyttää saarella tapahtuneen muutoksen. Ensimmäinen kuva on otettu syksyllä 2018.
Hintikka haaveilee näkevänsä vielä joskus kallioisten karien luotokirvisen pesimässä saarella. Hän kertoo,että laji suosii avoimia kallioluotoja, joten siitä saattaa tulla taas tavallisempi näky ennallistamisen myötä.
Saarella näkyy myös kasveja, joille avartunut maisema on mieleen. Äkkään kukkivia keto-orvokkeja ja muhkeita ukontulikukkien lehtiruusukkeita. Tulikukat nauttivat esteettömästä porotuksesta, ja pohdin, miten upealta saari näyttääkään, kun ne ennättävät täyteen loistoonsa.
Nico Niemenmaa vinkkaa, että Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa kaavailee opastettua retkeä saarelle syyspuolella.
Keto-orvokki on jo kukassa huhtikuun lopulla.
Samettiset ukontulikukat kasvattavat pitkänhuiskeat kukkavarret.
Ne ehtivät kukkaan vasta loppukesällä.
Retken jälkeen otan yhteyttä Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Roland Vösaan ja kysyn lisää saaren ennallistamistöistä. Hän kertoo, että Rönnskär ennallistetaan osana valtion Helmi-elinympäristöohjelmaa.
Saari valikoitui ennallistettavaksi, sillä sen maaperä on Suomenlahden muuhun saaristoon nähden poikkeuksellisen kalkkivaikutteinen. Kallioperä itsessään on enimmäkseen hapan, mutta kalkkia on päätynyt saarelle vuosisatojen aikana laastin sekä painolastikivenä käytetyn dolomiitin mukana.
Korkeamman pH:n ansiosta saarella viihtyvät monet harvinaiset kasvit. Kasvillisuus houkuttelee saarelle hyönteisiä ja hyönteiset puolestaan lintuja.
Vösa kertoo, että yksi saarelle leimallinen kasvi on timjamin sukulainen kangasajuruoho. Se on monien sinisiipien suosima kasvi, ja joillekin jopa ainut ravinnoksi kelpaava laji.
”Rönnskärissä hyvin näkee, että jos siellä ei olisi tehty mitään, se olisi kolmenkymmenen vuoden päästä hyvin mäntyvaltainen, monimuotoisuudeltaan varsin vaatimaton saari.”
Saarelta on Vösan mukaan löytynyt tusinan verran kiireellisesti suojeltavia hyönteislajeja, joiden taantuminen johtuu juuri avointen niittyjen ja ketojen umpeenkasvusta. Puiden raivaus antaa näille lajeille enemmän elintilaa.
”Siellä on muun muassa sellainen kovakuoriainen kuin nummikiillokas, jota on tavattu Suomessa yhteensä vain neljässä paikassa.”
Tulevina vuosina saarelta on tarkoitus raivata myös katajaa, joka vielä enimmäkseen jätettiin tänä keväänä pystyyn.
Katajat luovat suojaisia kasvupaikkoja männyntaimille, ja siksi niitä kannattaa harventaa.
Kuvan kivitasku oli aiemmin samana päivänä saanut Inari Nousiaiselta renkaan jalkaansa.
”Lähitulevaisuudessa on tarkoitus myös saada lampaita saarelle”, Vösa kertoo.
Märehtijät pitävät viimeistään huolta siitä, etteivät puuntaimet pääse uudelleen kasvuun. Puolustusvoimat on alustavasti näyttänyt vihreää valoa kesälampaille, mutta niiden saaminen saarelle kestää kuitenkin vähintään ensi vuoteen.
Saaren monimuotoisuutta kasvattamaan rakennetaan vielä pato, jolla tukitaan laskuoja saaren eteläkärjessä.
”Siellä on ollut avosuo vielä joskus 50–60 vuotta sitten. Nyt puut eivät ole enää haihduttamassa vettä, ja kun patoamme laskuojan puulla, saamme suotakin ennallistettua.”
Rönnskärin ennallistamisen vaikutukset saadaan selville poikkeuksellisen hyvin. Rengastusasema takaa, että saarella viihtyvän linnuston muutokset huomataan. Ehkä tulevaisuudessa verkosta löytyy Hintikan toiveiden luotokirvinen.
Rengastajat ovat myös asiantuntemuksensa mukaan tehneet saarella kasvillisuus- ja hyönteiskartoituksia, joten monimuotoisuuden koheneminen saadaan näissäkin lajiryhmissä näkyviin.
