Pitääkö paikkansa, että karhu ja muutkin eläimet elävät tarhassa puolta kauemmin kuin luonnossa? Onnistuuko myös lisääntyminen tarhassa paremmin kuin luonnossa?

Jokaisen eläinlajin kuolleisuuteen luonnossa vaikuttavat monet tekijät. Huonoimmin sopeutuneet karsiutuvat ensimmäisinä. Poikasten ja nuorten yksilöiden kuolleisuus on yleensä ylivoimaisesti suurinta. Toisaalta eläin menettää vanhetessaan kuntoaan ja siksi useimmiten henkensäkin huomattavasti ennen lajinsa korkeimman mahdollisen iän saavuttamista. Eläinten keski-ikä onkin luonnossa aina paljon alhaisempi kuin niiden korkein mahdollinen ikä.

Tarhaoloissa luonnon karsinta on hyvin pitkälle eliminoitu. Esimerkiksi saalistajilta tarhaeläimet ovat turvassa syntymästään alkaen, ravintopula on niille tuntematon, sairauksia hoidetaan jne. Toisaalta epätyydyttävät tarhaolot aiheuttavat joillekin lajeille stressin kaltaisia tiloja. Niilläkin lajeilla, jotka sopeutuvat huonoimmin tarhoihin, alkaa edistyneimmissä eläintarhoissa, erityisesti Pohjoismaissa jo olla varsin tyydyttävät olot.

Tarhaeläimillä on siis aivan toisenlaiset edellytykset saavuttaa lajinsa korkein mahdollinen ikä kuin luonnonvaraisilla. Esimerkiksi muutamat karhuyksilöt ovat eläneet lähes 30-vuotiaiksi. Niin vanhoja ei luonnosta ole tietääkseni tavattu. Aika kiperä eettinen ongelma eläintarhojen vastuuhenkilöille on tietysti se, onko riittäviä perusteita antaa tarhaeläinten elää niin pitkään, että vanhuuden vaivat alkavat selvästi ja jatkuvasti aiheuttaa kärsimyksiä. Tämän ongelman joutuvat kohtaamaan myös lemmikkieläinten omistajat.

Eläinten lisääntyminen tarhoissa verrattuna niiden luonnonvaraisten lajikumppaneiden lisääntymiseen vaihtelee. Jos esimerkiksi tarhakarhuille annetaan tilaisuus seksiasioittensa hoitamiseen, ne synnyttävät pentuja tarhaoloissa samaan tahtiin kuin luonnossa.

Nykyisin lisääntymistä eläintarhoissa on pakko rajoittaa, koska nuorille karhuille on lähes mahdotonta löytää sijoituspaikkoja. Luontoonhan niitä ei voida laskea.