Kello oli jotain puoli kolmen maissa kun sain hommat tehtyä ja ajattelin mennä viemään linnuille niin sanotusti "iltapalan". Puin kuitenkin toppavaatteet päälle ja otin kameran mukaan, koska ajattelin piipahtaa rannassa katsomassa oisko koskikara paikalla. Puoleenväliin rantatietä päästyäni huomasin et tä siellähän se, mut aika kaukana. Rannalle päästyäni napsin siitä muutaman kuvan ja päätin jäädä niin sanotusti kytikseen vähäksi aikaa. Kävin polvilleni ja otin hyvän asennon, mutta siinä se vaan paikallaan kökötti, joten rupesin kuvaamaan maisemia ja jään pinnalla olevia "jääkukkasia". Manasin vielä mielessäni, että kohta ei enää kuvaus valoa olisi. Sitten alkoi tapahtua!! Alkoi kuulua kimeitä lyhyitä niin kuin vislauksia (en oikein osaa kuvailla mut muistuttaa aika paljon koskikaran ääntelyä) ja ajattelin et sieltä tulee koskikaran puoliso. Rupesin tähtäämään koskikaraa ja toivoin että kohta saisin jonkinmoisen tilannekuvan. Kakkara kurotti päätään eteenpäin ja kävi mahdollisimman matalaksi. Kerkisin ajatella että tuleeko sieltä sittenkin joku reviiristä kilpaileva lajikumppani kun yhtäkkiä näin etsimessä kaks ruskeeta "möykkyä" uimassa minua kohti. Sitten ne hävisivät ja laskin kameran hämmennyksen vallassa alas ruveten tähyilemään ympärilleni. Ei mennytkään sitten kauaa kun nämä kaks "mötkylää" (saukot) nousivat kivelle jotain ruokaa suusta roikkuen loppu olikin sitten pelkkää räps,räps kuvaamista puolisen tuntia, kun ne siinä touhuilivat lumikylpyjä ottaen, leikkien ja ruokaa sukellellen, sitten jatkoivat jokea eteenpäin. Koskikara oli seurannut tapahtumia kokoajan paikallaan ja jäi siihen vielä kun minä kömmin pystyyn ja lähdin sisälle lämmittelemään. Puoli viiden aikaa kun kävin terassilla kuulin taas niiden äänet menevän jokea edes takaisin. Se on ilmeisesti kalaa vietävä rantaan, niin ehkä pääsen vielä joku toinenkin päivä niiden kisailuja seuraamaan ja kuvailemaan.