Kesän helleputkessa kuivuneet kaivot täyttyivät elokuun sankoissa sateissa. Äärevät säät tuntuvat saavan aikaan ääreviä kannanvaihteluja. Tämän vuoden äärisäät ovat kerrankin myös suosineet joidenkin lajien lisääntymistä.

Elokuun lopulla pihalta lähtöä tehdessäni auton katolla istui kaksi sepelkyyhkyn vasta pesästä lähtenyttä untuvikkoa. Neuvottelemalla eivät suostuneet siirtymään, vasta auton oven avaaminen sai ne pyrähtämään viereisen puun oksalle. Moni lintu on tehnyt toisen ja ehkä jopa kolmannen pesinnän, kun lämpöä ja hyönteisiä on toistaiseksi riittänyt.

Ainakin etelärannikolla lintuja on retkellä näkynyt lähes vanhaan malliin, eli nykytavanomaista enemmän. Liikkeellä on ollut ilahduttavan paljon esimerkiksi västäräkkejä, keltavästäräkkejä, haarapääskyjä ja sorsia kuten sinisorsia, taveja ja jopa jouhisorsia. Ahdingossa olevat sorsakannat ovat toivottavasti saaneet vahvistusta tänä vuonna. Myös kanalintujen pesinnät ovat monen lajin osalta sujuneet hyvin.

Toisenlaisissa siivekkäissä, perhosissa heinäkuun kuivuus koetteli yhtenä polvena keskikesällä lentävien lajien lisääntymistä. Kesän menestyjiä ovatkin olleet useampipolviset lajit kuten amiraali, nokkosperhonen, suruvaippa ja sitruunaperhonen. Perhoskannat eivät kuitenkaan vieläkään yllä todellisten huippuvuosien tasolle: edellisestä huippuperhoskesästä on vieräh­tänyt jo kymmenen vuotta.

Hyvien pesimäkesien ja lentosäiden lisäksi tarvitaan vielä paljon lisää monenlaisia lajien ja elinympäristöjen suojelutoimenpiteitä sekä maankäytön muutoksia, jos lintu- ja perhoskantojen sakkaavat käyrät halutaan saada oikeasti kääntymään nousu-uralle.

Moni lintu muuttaa talveksi etelään, kun taas perhoset jäävät tänne koettelemaan onneaan Pohjolan talvessa. Toivotan menestystä molemmille!