Tunnista kotkat: merikotka vai maakotka?
Lokakuun kirkkaina ja tuulisina päivinä katseet kannattaa suunnata taivaan korkeuksiin, sillä nyt on paras aika vuodesta nähdä ilmojen valtiaat omassa elementissään: kuningaslinnut eli kotkat esittäytyvät muuttomatkallaan.
Suomen vakinaiseen linnustoon kuuluu kaksi pesivää kotkalajia, merikotka ja maakotka eli kotka, minkä lisäksi Suomessa vierailee etenkin kesäaikaan myös muita kotkalajeja.
Lue, kuinka voit erottaa kotkalajit toisistaan.
Muotoerot
Parhaiten muotoerot näkyvät kaartelevilla linnuilla.
Merikotkan siluetti taivaalla on lähinnä suorakaiteenmuotoista siipeä, sillä pyrstö on lyhyt ja valtavaan siipipintaan verrattuna mitätön. Ainoastaan nuorilla, edelliskesän poikasilla pyrstö on hieman pitempi, mutta näilläkin pyrstö näyttää pieneltä verrattuna maakotkan viuhkaan.
Maakotka muistuttaa muodoltaan suurta haukkaa, siivet ovat lyhyemmät kuin merikotkalla, hieman pyöristyneet, melamaiset, ja pyrstö on laaja viuhka, joka muodostaa olennaisen osan siluetista.
Jos verrataan lajien ruumiinrakennetta on merikotkalla jykevä ja eteen työntyvä pää mutta pyrstö on lyhyt. Näin siipien edessä vaikuttaisi olevan yhtä paljon ”tavaraa” kuin siipien takana. Maakotkalla pää vaikuttaa aina pieneltä suhteessa isoon pyrstöön, mistä johtuen siipien edessä on vähän lintua verrattuna suureen massaan siipien takana.
Lentotapa
Lentäessään kotkat käyttävät mieluusti tuulta hyväkseen, jolloin niiden ei välttämättä tarvitse juurikaan lyödä siivillään.
Matkalennossa, jolloin siipiä käytetään aktiivisesti, maa- ja merikotkan lentotavassa on selvä ero. Siinä missä merikotka etenee pitkiä matkoja siivillään lähes mekaanisesti kauhoen, maakotkan lento uhkuu voimaa mutta samalla myös eleganssia: se lyö rauhallisesti siivillään vain muutamia kertoja ja liitää sitten vakaasti kappaleen matkaa kunnes taas ottaa muutaman rauhallisen siiveniskun.
Liitojen aikana, ja myös kaartelussa, maakotka pitää siipiään hieman koholla loivassa V-asennossa, kun ne merikotkalla ovat lähinnä vaakatasossa.