Merikotkan vahvistuminen Suomesta katoamisen partaalta elinvoimaiseksi on luonnonsuojelutyön ja vapaaehtoisten lintuharrastajien vuosikymmenten työn merkittävä saavutus.

Blogissa kerrotaan Helsingin Viikin merikotkien pesinnästä. Myös harmaahaikarat ja merimetso ovat jatkaneet pesintää ihan merikotkan naapurissa.

Merikotkat pesivät harmaahaikaroiden vanhastaan asuttamalla saarella Helsingin Viikissä. Asetelma on mielenkiintoinen, niin kuin oli eilinen lintupäivä Viikillä muutoinkin.

Hiirihaukkoja ja piekanoja voi nähdä viivyttelemässä ja talvehtimassakin Etelä-Suomessa, jos myyräkannat ovat hyvät. Merikotkille kalastajat jättävät ateriaksi roskakaloja jäälle.

Merikotkan toipuminen on huikea. Kuilun partaalta menestystarinaksi ja hyväksi esimerkiksi myös muille suojelutoimenpiteille ja tavoitteille. Osaltaan asiantuntijoiden ja satojen vapaaehtoisten harrastajien ja lintutieteilijöiden työ WWF:n työryhmässä on tuonut tulosta ja ansaitsee lämpimän kiitoksen pitkäjänteisestä sitoutumisesta. Työ jatkuu Sääksisäätiössä.

Merikotka on uljas näky maisemassa. Sen kanta on vahvistunut myös Pohjois-Norjassa Varanginniemimaalla ja sen vuonoilla. Eniten merikotkia näkyi Syltefjordstauranin lintuvuorella.

Elokuun lopun Varanginreissulla törmäsin paitsi piekanoihin, usein myös ampuhaukkaan ja merikotkaan.

Helsinki on Itämeren pääkaupungeista rikkain merilinnuiltaan. Se on iso rikkaus.

100 päivää luonnossa -sarja esittelee havaintoja luonnosta 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden ajan. Tämänpäiväisessä kuvassa esiintyy merikotka, joka on jo lentänyt kaamoksen yli.

Punaiseen kirjaan merkityn merikotkan yleistyminen on iskenyt ikävästi uhanalaiseen haahkaan, joka on taantunut nopeasti. Onko merikotkia jo liikaa?