Kökarissa, Hamnön kirkon viereisellä lintulavalla turisen linnuista paikallisen luontoharrastajan kanssa. Kevään edistyessä haahkoja saapuu päivittäin lisää Kökarin vesille, nyt niitä kelluu lavan edustan merialueella 150. Tyynellä säällä kalkkaiden eli koirashaahkojen kumea huutelu värittää hienosti mereistä äänimaisemaa. Päivittelemme naaraslintujen vähyyttä saapuvissa haahkaparvissa. Toisin oli ennen, toteaa juttukaverini. Pahiten pesillä hautovia haahkanaaraita on kuulemma verottanut merikotka.

Tutkija Markus Öst Åbo Akademista vahvistaa, että nykyisellään haahkoista on koiraita n. 2/3, kun sukupuolijakauma vielä 1980-luvulla oli tasainen tai jopa naarasvoittoinen. Tutkijoiden tekemässä mallinnuksessa pystyttiin osoittamaan, että suurin yksittäinen syy sukupuolijakauman muutokseen oli parhaassa lisääntymisiässä olevien naaraiden ylikuolleisuus (Ramula et al. 2018).

On totta, että merikotka on runsastunut ja ajanut haahkat perinteisiltä pesimäluodoiltaan aivan sisäsaaristoon ja satamien tuntumaan. Siivekäs huippupeto on ollut kauan poissa saaristosta, ja nyt tasapaino haahkan ja muiden saaristolintujen kanssa pitää hakea uudestaan. Mitä merikotkille pitäisi tehdä? Ehkä ei mitään. Ehkä on viisasta olla puuttumatta luontaisen peto-saalisparin suhteeseen.

Haahkaa kuitenkin piinaa kaksikin tuontipetoa, minkki ja supikoira. Jos haahkan kokemaa ankaraa, nimenomaan naaraisiin ja poikasiin kohdistuvaa saalistuspainetta halutaan helpottaa, perusteltavissa oleva tapa on paikata ihmisen tekemiä virheitä ja säädellä saaristolinnustoa uhkaavia vieraspetokantoja. On samalla karua, että supikoira ja minkki joutuvat maksamaan meidän lajimme virheistä kovaa hintaa.