Onko sinulla puutarha? Jos on, onnittelut! Sinulla on jo monimuotoisuuspiha. Muutamalla yksinkertaisella konstilla voit tehdä pihastasi entistä houkuttelevamman lukemattomille selkärangattomille, linnuille sekä niille tuhansille ja tuhansille muille eliöille, joiden olemassaoloa et tule ikinä edes huomaamaan. Mikä parasta, lopulta säästät puutarhanhoidossa aikaa ja rahaa. Luonnolle turvapaikaksi riittää myös pikkupiha tai parveke.

Pihan ja puutarhan monimuotoisuudessa pätevät tismalleen samat lainalaisuudet kuin luonnossa yleensäkin.

”Vaihtelu ympäristön oloissa luo elinympäristöjä erilaisille lajeille”, sanoo tutkija Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta. Toivonen ei tutki kotipuutarhoja, vaan keinoja, joilla turvata luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut maatalousympäristöissä.

Tutkija Marjaana Toivonen. Kuva: Riikka Kaartinen

”Voisiko pihalla vaalia eri tyyppisiä ympäristöjä, kuten kosteampia varjopaikkoja suurten puiden alla tai paahteisia ja kuivia kohtia avoimilla paikoilla?”, Toivonen kysyy.

Isolla pihalla tämä onnistuu helpommin, pienemmällä pihalla ei välttämättä. Keinot monimuotoisuuden lisäämiseen voikin mitoittaa pihan koon ja omien mieltymysten mukaan.

Puukin sopii parvekkeelle

Brittitutkimuksen mukaan puu tai pensas on tärkein yksittäinen seikka, joka lisää puutarhan monimuotoisuutta. Ruohovartiseen kasvillisuuteen verrattuna puuvartiset tarjoavat juuristosta lehvästöön suojaa ja ravintoa lukemattomille selkärangattomille, pesäpaikkoja linnuille ja oraville, sekä kasvualustan sammalille ja jäkälille. Lisäksi puun varjossa viihtyvät kasvit, jotka eivät siedä paahdetta aamusta iltaan.

Taustakuva: Jari hakala / Vastavalo

”Pieniä puita ja pensaita voi kasvattaa jopa parvekkeella”, Toivonen sanoo. ”Oleellista on, että ruukku on iso ja lämpöä eristävästä materiaalista tehty.”

Ruukkuun sopivia puulajeja ovat esimerkiksi pihlaja ja pienet omenapuut. Oksia voi leikata varovasti ennen kasvukauden alkua, jotta puu ei pääse venähtämään liian suureksi. Jos puulle ei ole tilaa, ruukkuun voi istuttaa köynnöksen, kuten humalan tai villiviinin.

”Puun juurella voi kasvattaa yksivuotisia yrttejä”, Toivonen sanoo. ”Siten säästää tilaa ja saa kasvillisuuteen kerroksellisuutta.” Yrteistä saa syötävää, ja monien lajien, kuten ruohosipulin ja mäkimeiramin, kukat ovat myös pölyttäjien mieleen.

Monimuotoisuutta oleellisesti lisäävä tekijä on vesi.

Toinen monimuotoisuutta oleellisesti lisäävä tekijä on vesi. Pienissä lammissa ja niiden rannoilla viihtyvät omanlaisensa kasvit ja hyönteiset. Lampi ei ehkä pikkupihalle mahdu, mutta sen sijaan voi tarjota linnuille juoma- ja kylpypaikan. Siten voi kesälläkin päästä seuraamaan lintujen puuhia, vähän kuin ruokintalaudalla talviaikaan.

Enemmän kasveja, enemmän lajeja

Suurella pihalla mahdollisuudet kasvavat. Eri puulajien istuttaminen tarjoaa enemmän elinympäristöjä, sillä eri lajeilla elää ruokansa tarkasti valikoivia seuralaislajeja.

”Tammi ja muut jalot lehtipuut ovat monen erikoistuneen lajin elinehto”, Toivonen kertoo.

”Pohjoisempana Suomessa haapaa voi lajiston rikkaudessa verrata jaloihin lehtipuihin.”

Myös pajut, erityisesti raita, ovat tärkeitä. Varhain keväällä pajujen kukat ruokkivat monet pölyttäjät, kuten kimalaiset ja erakkomehiläiset, kun muut kukat eivät ole vielä auenneet.

Lisää aiheesta

Viisi vinkkiä puutarhan monimuotoisuuden lisäämiseen

Puiden lisäksi muutkin monivuotiset kasvit ovat luonnon kannalta parempia verrattuna yksivuotisiin kasveihin.

”Ravinnon lisäksi monivuotiset kasvit tarjoavat pesäpaikkoja ja suojaa talvellakin”, Toivonen sanoo.
Lisähyöty on, että maata ei tarvitse muokata monivuotisten kasvien kasvupaikalla. Maan muokkaaminen kiihdyttää eloperäisen aineksen hajoamista, jolloin aines pidemmän päälle vähenee, maa köyhtyy ja ravinteet pääsevät helpommin huuhtoutumaan.

Taustakuva: Sassa Huolman / Vastavalo

”Kun maata ei tarvitse muokata, eloperäinen aines lisääntyy ja pieneliötoiminta on vilkkaampaa ja monimuotoisempaa.”

Puutarhassa voi pyrkiä kiertotalouteen. Ravinteikasta multaa saa kompostoimalla puutarhajätteen. Komposti tarjoaa mullan lisäksi elinympäristön kokonaiselle hajottajien ravintoverkolle hyönteisistä mikrobeihin. Vaikka niistä ei juuri olekaan silmäniloa puutarhurille, hyötyä saa sitäkin enemmän.

Perinneperennat kelpaavat myös pölyttäjille

Myös se, millaista monivuotista kasvillisuutta puutarhassaan suosii, vaikuttaa ratkaisevasti eliöstöön. Niillä alueilla, missä ei kuljeta, nurmikon voi korvata niityllä tai monivuotisilla koristekasveilla eli perennoilla.

Pihalla voi myös kiinnittää huomiota siihen, että kasveja olisi kukassa keväästä syksyyn. Näin mesipistiäiset ja muut pölyttäjät löytävät mettä ja siitepölyä läpi kesän, ja satokasvitkin tulevat paremmin pölytetyiksi.

”Vuosikymmeniä kasvatetut maatiaislajikkeet ovat yleensä parempia pölyttäjille”, Toivonen sanoo. Uusia lajikkeita on jalostettu pelkästään ulkonäköä ajatellen, jolloin niiden lisääntymis­kyky on voinut kärsiä.

”Niissä voi olla vähemmän mettä ja siitepölyä. Vanhat lajikkeet ovat varmemmin sopeutuneet vuorovaikutuksiin pölyttäjähyönteisten kanssa.”

Perinnelajikkeiden suosiminen on myös kulttuuriperinnön ja perinnöllisen monimuotoisuuden suojelua. Siihen riittää pienikin piha.

Suurelle pihalle mahtuu hoitamattomia alueita

Toivonen soisi ihmisten sallivan huolettoman hoitamattomuuden. ”Tasainen nurmikko ja siisti piha on monien mielestä kaunis. Jos tietää enemmän monimuotoisuudesta, ehkä alkaa näkemään kauniina vaikka lahopuut tai heinikon”, Toivonen sanoo.

”Pihalle voi jättää niittämättömiä ja haravoimattomia alueita sekä risu-, lehti- ja kivikasoja”. Ne voi hyvin piilottaa pensaiden taakse tai unohtaa pihan perälle, jos niitä ei halua katsella.
Kasvien varret voi jättää talveksi pystyyn ja leikata ne vasta keväällä. Ne suojaavat maan rajassa talvehtivia silmuja lumettomina pakkasjaksoina sekä tarjoavat talvehtimispaikan hyönteisille ja siemenruokaa linnuille.

Jos pihalta pitää kaataa puu, voi miettiä, voiko rungon tai osan siitä jättää pihalle.

”Hiljalleen lahoavaa puuta voi myös hyödyntää puutarhan rakenteissa, kuten kukkapenkin reunuksissa.”
Entäpä hyönteishotellit, voihan niilläkin auttaa ötököitä?

”Minulla on hyönteishotelleihin vähän ristiriitainen suhde”, Toivonen tunnustaa.

”On todella hyvä, että sellaisia on, mutta tavallaan idea lähtee siitä, että ensin on siivottu piha puhtaaksi kaikesta siitä, mistä monimuotoisuus lähtee, eli missä hyönteiset luontaisesti voisivat pesiä ja talvehtia. Sitten kaikki se korvataan yhdellä hyönteishotellilla.”