Suomen Luonnon vuosikirjassa 1947 on kosolti kiinnostavia aiheita:

Suomen eläimistön muutoksista, Kovakuoriaisfaunamme erikoisuuksista luonnonsuojelun kannalta. Majavan paluusta erämaahan. Kasvien keräily luonnonsuojelun näkökulmasta. Ohjeita nuorille lintujen tutkijoille. Linnén Suomen matkasta 1732.

Kustaa Vilkunan artikkeli Luonto ja vanhan kansan merkkipäivät on hauskaa luettavaa: ”Tärkeitä ja mielenkiintoisia kesäntulon ennustajia ovat olleet – ja ovat vieläkin – linnut. Niitä kansa odottaa ja niiden viestiä seurataan tarkoin silmin ja korvin.”

”Ensimmäisenä saapuu syrjäisiinkin kyliin varis. Mutta se ei olekaan varsinainen muuttolintu, vaan kiertolainen. Senpä vuoksi vanha kansa sanoneekin: ”Ei variksesta vuoden merkkiä”. Mutta kun palokärki eli koro ilmaantuu pohjoiseen huutelemaan, sanotaan: ”Puoli vuotta puikkarista, kolmia korosta talvi”. Ollaan siis jo talvesta voiton puolella.

Kiuru ja kuovi olivat elintärkeitä kevääntulon merkkilintuja. Kun ne olivat saapuneet, oltiin vakuuttuneita, että karja saadaan hengissä kesään, vaikka rehuvarasto oli jo loppumassa.

”Ei Lehmä kiurun kieleen kuole, Hepo kuovista kuole, eikä lehmä leivosesta, Lammas rantaraukkosesta.”

”Kun kuovi kuikahtaa, niin lumi luikahtaa.” ”Kyyhkysen saapumisesta on kyntöön kolme viikkoa, sanotaan Savossa.”

Varsinaiset kesän tuojat olivat pääsky ja käki. ”Käki tuo suven sanoman, pääsky päivän lämpimän.”

Teksti: Jorma Laurila