Tänä kesänä on koettu poikkeuksellisen erilaisia säitä. Kun kesäkuun alussa olin reilun viikon Utsjoella, siellä päästiin nauttimaan hellerajan tuntumassa olevista ilmoista.

Samaan aikaan etelässä hytistiin ja kastuttiin sateessa. Juhannuksena Helsingissä ja muuallakin päästiin tekemään jopa lumipalloja, kun isot rakeet piiskasivat maan valkeaksi keskikesän juhlassa.

Suurta osaa Suomea piinannut hyytävä säätila näkyi myös luonnossa. Monet hyönteissyöjä- ja metsäkanalinnut epäonnistuivat pesinnässään ravinnon vähäisyyden ja kylmyyden takia. Lämmin heinäkuu kuitenkin muutti tilannetta ja monet onnistuivat uusintapesinnässään.

Perhoskesä alkoi useilla paikkakunnilla autiona; liikkeellä oli hämmentävän niukasti perhosia, lähinnä valkoisia lanttu- ja naurisperhosia. Omilla retkeilypaikoillani Helsingissä näin ensimmäiset tummat perhoset vasta elokuun alussa: yksittäisiä ohdake- ja neitoperhosia, amiraaleja ja suruvaippoja.

Tutkijat lohduttivat, että lämmin heinäkuu korjaa tilanteen, ja niin näyttäisi käyneen. He povaavat perhosmaailmaan jopa kiinnostavaa loppukesää ja alkusyksyä. Meille saattaa kulkeutua harvinaisia vieraita kaakosta ja etelästä: esimerkiksi purjeperhosia ja sinappiperhosia.

Marja- ja sienitilanne näyttää huonolta siellä, missä kuivuus on jatkunut pitkään. Ukkoskuurot ovat kuitenkin korjanneet tilannetta monilla seuduilla, joten paikallisia aarreaittoja voi löytyä ja metsään kannattaa mennä – jos ei kavahda hirvikärpäsiä.

Antoisaa loppukesää ja syyskuun alkua!

PS. Lauantaina 30. elokuuta vietetään jälleen Suomen luonnon päivää! Katso lisää: suomenluonnonpaiva.fi.