Vaikka yhdeksän lintuyksilöä kymmenestä muuttaa Suomesta talveksi pois, tänne myös saapuu talvivieraita. Tuhannet koskikarat muuttavat Ruotsin ja Norjan pohjoisosista Etelä-Suomen sulina virtaaville joille ja puroille.

Koskikara on outo otus muullakin tapaa. Viisi koskikaralajia ovat ainoat maailman yli 5500 varpuslintulajista, jotka sukeltavat veden alle. Vaikka muissa kuin varpuslinnuissa on monenlaista sukeltajaa, on koskikara kaikista linnuista ainoa, joka kävelee pohjassa etsiessään hyönteistoukkia, pikku äyriäisiä, nilviäisiä ja pikkukaloja. Sukelluksen ajaksi koskikara sulkee sieraimensa erikoisella kalvolla. Pitääkseen höyhenpukunsa vesitiiviinä ja kylmän loitolla koskikara sukii höyheniinsä pyrstöntyven rauhasen rasvamaista eritettä, kuten sorsat ja muut vesilinnut.

Sukelluksen päätteeksi kara nousee jäänreunalle tai vesikivelle. Se niiailee alinomaa osoittaakseen mahdollisille pedoille olevansa varuillaan. Sekä koiras että naaras laulavat, millä kumpikin sukupuoli kuuluttaa omistusoikeuttaan talvireviiriinsä, muutaman sadan metrin mittaiseen joen- tai puronpätkään.

Maaliskuussa ja huhtikuun alussa pääosa talvikaroista lähtee paluumatkalle luoteeseen, ja Pohjois-Lappiin palaa Venäjän puolella talvehtinut oma pesimäkantamme.

Koskikara
Cinclus cinclus
Strömstare
Dipper
Vesipapp