Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Tällä linnulla on kaksi hyvin erilaista piirrettä, toisaalta erikoinen mylvivä ääni ja toisaalta kaunisvärinen, siro olemus
Vastakohtien lintu on härkälintu. Sen ääni kantaa kilometrinkin päästä karmivana mylvintänä. Linnun siroutta ja kauneutta on melkein mahdoton yhdistää tuohon ääneen.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
27/2024
Härkälinnun mylvintä kuuluu usein iltasella ja yöaikaan. Ja vaikka tämä kaunis uikku pesii ruovikoiden kätköissä, sen saattaa löytää keskeltä suurtakin järvenselkää siirtymässä kalaan tai hyönteis- ja nilviäis- ym. pyyntiin lahdenpohjiin. Silloin ruovikko ei härkälintua piilota.
Yksi hauska on myös linnun levinneisyys Suomessa. Vahvinta aluetta on Lappeenrannasta Poriin ulottuva ehkä 40-70 km levyinen vyöhyke. Ei härkälintua tuolla alueellakaan liiaksi ole. Härkälinnun levinneisyysalue on kuitenkin laajentunut Etelä- ja Keski-Suomessa ja myös kohti pohjoista. Merelläkin härkälintu esiintyy lounaissaaristossa ja länsirannikolla. Kevätmuutollakin härkälinnun tapaa merellä.
Luulenpa, että tämä lintu ei aina osu silmiin ulappaa ylittäessään. Ruovikkoon, pieneenkin ja muuhun vesikasvustoon härkälintu kätkeytyy luonnostaan aika huomaamattomaksi, jos ei käy huutelemaan tai tule avoveteen kalastamaan. Ja kun kauas kantavaa outoa ääntä ei ehkä osaa yhdistää lintuun, moni mökkiläinen ei tunne kesämaisemassaan pesivää kaunista uikkua. Siksipä kirjoitin tämän blogin viimeviikkoiseen turturikyyhkyn etsimisen blogiin kuin jatkoksi. Toki härkälintu on hyvin paljon helpompi löytää kuin turturi. Voit ehkä kiinnostua selvittämään, pesiikö härkälintu koti- tai mökkijärvelläsi. Soutuveneretket voivat samalla paljastaa muitakin mielenkiintoisia lintuja. Lintujen pesimäluotoihin ja rantoihin nähden pitää kuitenkin aina muistaa soudella riittävällä etäisyydellä.
Kuvat ovat viime viikolta Hauhon Iso Roineveden Hiiriselältä.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Auringon saa minuutiksi kahdeksi vesihöyryn kuin sumun nousemaan kaikkialta, mihin säteen osuvat. Se on lyhyt kaunis hetki. Pisarat jäävät sen jälkeenkin kasvien lehdille ja heiniin. Ruokokattokin höyryää sateen jäljiltä.
Vielä 1980-luvulla turturikyyhkyllä oli pieni, ehkä 30-70 parin pesimäkanta Suomessa, itäisellä Uudellamaalla, Kymenlaakossa, Etelä-Karjalassa sekä Pohjois-Karjalan eteläosissa, satunnaisesti muuallakin. Nyt pesivä kanta lienee korkeintaan muutama pari. Kiertelevistä on kuitenkin vuosittain joitain kymmeniä havaintoja.
Pieni Kristiinankaupunki Länsirannikolla Selkämeren ääressä kohoavalla mäellä on todella kaunis ja ehjä miljö, joka muodostuu lähes kokonaan hyvin hoidetuista puutalokortteleista.
Kurkien esiintyminen yksin, kaksin tai isommissa ryhmissä voi kertoa lintujen elämäntilanteesta ja pesinnän onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Poikasen tai kahden ilmestyminen mukaan vahvistaa tilanteen myöhemmin.