Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Erilaisen elämäntilanteen ja kohtalon kurkia nyt pelloilla ja niityillä
Kurkien esiintyminen yksin, kaksin tai isommissa ryhmissä voi kertoa lintujen elämäntilanteesta ja pesinnän onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Poikasen tai kahden ilmestyminen mukaan vahvistaa tilanteen myöhemmin.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
25/2024
Ensimmäisen kuvan kurjen ilmestyminen metsän ja suon kätköistä poikasen kanssa suojaisalle niitylle varmistaa onnistuneen pesinnän. Poikanen on jo varsin iso kuvauspäivänä viime lauantaina 15.6.2024. Siksi se on aika varhain esissä. Poikasen koosta ja noin kuukauden hautomisajasta voi päätellä, että kurki on ilmeisestikin hautonut kevään jälkimmäisen takatalven aikana ja suojannut kehollaan pesän lumelta. Reipas poikanen on tullut nyt kenties ensi vierailulleen vanhempiensa kanssa niitylle.
Sen sijaan kahden kurjen aamuinen yhteinen ruokailuhetki kuvan kumpuilevalla kauniilla viljapellolla kertonee, että pesintä ei ole onnistunut. Toinen mahdollisuus on, että kurjet ovat vielä 1-4 vuoden ikäisiä eivätkä ole vielä aivan pesintä-iässä. Kaksin ne eivät lähde muninta- tai haudontavaiheessa pesältä eivätkä nuorten poikasten luota.
Yksinäinen kurki aamukasteisella pellolla on usein hyvä merkki siitä, että toinen hautoo pesällä tai on poikasen luona metsän kätköissä.
Jos kurkia on pellolla muutamasta useisiin kymmeniin, nykyään jopa satoihin jo kesäaikaan, ne ovat nuoria vielä pesimättömiä tai pesinnässään epäonnistuneita, jotka kerääntyvät yhteen ja kiertelevät parvissa eri ruokamailla.
Nämä kuvat on otettu kaikki viime viikonloppuna Hauholla.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Vielä 1980-luvulla turturikyyhkyllä oli pieni, ehkä 30-70 parin pesimäkanta Suomessa, itäisellä Uudellamaalla, Kymenlaakossa, Etelä-Karjalassa sekä Pohjois-Karjalan eteläosissa, satunnaisesti muuallakin. Nyt pesivä kanta lienee korkeintaan muutama pari. Kiertelevistä on kuitenkin vuosittain joitain kymmeniä havaintoja.
Vastakohtien lintu on härkälintu. Sen ääni kantaa kilometrinkin päästä karmivana mylvintänä. Linnun siroutta ja kauneutta on melkein mahdoton yhdistää tuohon ääneen.
Urpiaisen esiintyminen on oikullista ja vaihtelevaa. Joskus urpiaisia on paljon, toisinaan ne ovat aivan kateissa. Nyt urpiaista on päässyt jo hyvän aikaa näkemään mukavasti. Horjuvuutta on urpiaislajien määrittelyssäkin. Urpiainen ja tundraurpiainen, aiemmin omiksi lajeiksi määritelty, arvioidaan nyt useimmiten yhdeksi lajiksi ja tundraurpiainen urpiaisen ekotyypiksi. Urpiaisen alalajiksi on määritelty lisäksi ruskourpiainen. Ja blogin lopussa löytyy yllättäen luonnonhistoriasta peräti viisi urpiaislajia!