Kun maisema avautuu aamuauringolle ja yön usva väistyy, paljastuu lokakuun puolivälin jälkeisestä maisemasta jotain poikkeuksellista. Etelärannikon metsämaisemaa kirjovat edelleen ruskan värit. Olen kirjannut kalenteriini parhaan ruska-ajan: se on suunnilleen lokakuun ensimmäiset 12 päivää, mutta sehän on jo ohitettu!

Tänä vuonna ruska tuntuu kestävän harvinaisen pitkään. Lehdet ovat tarrautuneet puiden oksiin ja pitäneet tiukasti kiinni, vaikka hurrikaani Kirkin jäänteet niitä yrittivätkin voimalla irrottaa. Mahtaako syynä olla leuto syksy, josta puuttuvat kunnon pakkasaamut.

Kun päivät lyhenevät, puut alkavat valmistautua talveen ja lopettavat yhteyttämisen. Arvokkaat ravintoaineet vetäytyvät lehdistä runkoon ja juuriin talvea varten. Lehtien vihreä klorofylli alkaa hajota. Kun lehtivihreä katoaa, muut värit, jotka ovat olleet piilossa vihreän alla, nousevat esiin. Alkaa syksyn väriloisto, ruska.

Kotuksen mukaan ruska sana on saamenkielinen lainasana. Pohjoissaamen ruški ja inarinsaamen ruške tarkoittavat ruska-aikaa. On myös arveltu, että ruska-sanalla olisi jotain tekemistä värien nimeämiseen liittyvään sanaan suomen kielessä ja laajemmin itämerensuomalaisissa kielissä. Ruskealla on viitattu aiemmin ruskean lisäksi myös punaisen sävyihin.

Ruska edustaa muutosta, kun kesän vehreys väistyy ja talven odotus alkaa. Ruska on luonnon todellista värien ilotulitusta ja luonnon juhla, jossa jokainen puu pukeutuu parhaimpiinsa ennen kuin talven hiljaisuus ottaa vallan. Jokainen yksittäinen lehti tanssii viimeisen tanssinsa, ennen kuin irrottaa otteensa, ja putoaa maahan maatumaan. Vielä hetken luonto hehkuu syksyn väreissä, ennen hiljaisuutta ja harmaan sävyjä.

Nyt on viimeiset hetket lähteä Etelä-Suomessa ruskaretkelle!