Koirankakkakeskustelu, tuo tekstiviestipalstojen tuttu piristäjä!

Koiranomistajia syytetään tasaisin väliajoin siitä, että kikkareita ei pyöräytetä muovipussiin ja roskiin. Toisinaan taas keskustelua aiheuttavat nimenomaan pussitetut, mutta näkyvillä lojuvat jätökset.

Hylätty koirankakka ärsyttää ihan syystä. Se saattaa levittää loisia ja tauteja koiralta toiselle, tai jopa ihmisille. Kaupunkien pienvesiin valuessaan se rehevöittää niitä.

Joidenkin eliöiden mielestä kakka on kuitenkin oleellinen osa urbaania ekosysteemiä.

Herkkua hajottajille!

Koirien uloste on rikasta ravintoa bakteereille – niiden mellastus taas suo meille kakan mehevät aromit.

Bakteereja metsästämään saapuu myös monenmoisia muita yksisoluisia eliöitä, kuten maaperän ameeboja.
Joskus oikein otollisissa kosteissa oloissa kakalle löytää myös bakteereja mutustelevia limasieniä, tai varsinaisten sienten ja homeiden rihmastoja. Kun ne kasvattavat itiöemiä, pääsemme havainnoimaan kakkaelonkirjoa jo paljain silminkin.

Kun uloste liukenee sateen mukana maaperään, se maistuu monille hajottajille sukkulamadoista siiroihin.

Pitkin hampain maistelua?

Ruoanhimoista labradorinnoutajaa lenkittänyt tietää, että koirat syövät säännöllisesti lajitovereidensa ulosteita. Myös pulujen ja hanhien jätökset maistuvat niille.

Paljon vähemmän tiedetään siitä, mitkä kaupunkien luonnonvaraisista eläimistä käyvät näillä apajilla. Kettujen ruokavalioon ulosteet tutkitusti kelpaavat ainakin jonkin verran. Ehkä hiirten ja rottienkin?

Kyselin Leidenin yliopistossa työskentelevältä rottatutkija Tuomas Aivelolta, kuinka hyvin koirankakka maistuu kaupunkirotille. Hän harmitteli, ettei asiaa ole juurikaan tutkittu. Ylipäätään ei ole kovin hyvin selvitetty, mihin kakan kaltaiset jätteet kaupungissa kulkeutuvat ja mitkä eliöt niistä hyötyvät.

Parhaiten jyrsijöille maistunevat vähän ylensyöneiden koirien jätökset, joissa on jäljellä sulamatonta ruo­kaa, mieluiten viljatuotteita. Mitään herkkua kakka ei kuitenkaan niille ole.

”Mutta nälkäinen rotta varmaan siihen tarttuu”, arvelee Aivelo.

Ötököiden makupala

Lantakuoriaiset sen sijaan ovat nimensä mukaisesti ammattimaisia kakansyöjiä.

Harmi vain, että moni näistä lajeista on kasvissyöjiä, ja niiden toukat nakertavat pääasiassa lannasta löytyviä sulamattomia kasvinosia. Niitä ei siis juuri näe koirankakoissa.

Kaarilantiainen Acrossus rufipes. Kuva: Håkan Söderholm / Vastavalo

On kuitenkin joitakin lantakuoriaislajeja, esimerkiksi yleinen kaarilantiainen Acrossus rufipes, jotka syövät myös lihaa ja lihansyöjien ulosteita. Niitä voi siis yrittää bongailla kadunvarsikakoilta.

Toinen kakoista innostuva ötökkäryhmä ovat raatokärpäset. Ne saattavat kömpiä esiin talvehtimiskoloistaan rakennusten reunamilta jo varhain keväällä. Mikäs sen parempaa kuin villiintyä lumen alta paljastuvista kakka-aarteista!

Jos kakan pinnalla näkyy puolisenttisiä reikiä, se on mitä todennäköisimmin ollut kauniinkiiltävien raatokärpästen lastenkammari.

Perhosissakin on kakan ystäviä: muun muassa upea pikkuhäiveperhonen täydentää niillä kesäaikaista ruokavaliotaan.

Pikkuhäiveperhonen. Kuva: Esa Ervasti / Vastavalo

Kakkakulinaristien ykkönen

Eniten koirankakka kiinnostaa kaupunkiemme villejä älyköitä: varislintuja.

Varikset, naakat ja harakat ovat kaikkiruokaisia, ja vaeltelevat taajamissa etsimässä ötököitä, muiden lintujen poikasia, marjoja, hedelmiä ja ihmisten jätteitä. Koirankakka kiinnostaa niitä kovasti, sekä ihan itsenään että mahdollisena ötökkäherkkujen lähteenä.

Vakavien harmaatakkisten varisherrojen näkee usein kävelevän pitkin tienlaitaa. Tuon tuosta ne kumartuvat tarkastelemaan eteen sattuvia aarteita – olisiko tästä makupalaksi? Varsinkin talvisin, kun muuta ruokaa on niukemmin, koirankakka maistuu niille.

Varis. Kuva: Kaarlo Saarikoski / Vastavalo

Varikset näyttävät toisilleen erilaisia ruuanhakuniksejä, ja oppivat tarvittaessa nopeasti ihan uusiakin tapoja. Kaupunkioloissa arvokkaita taitoja ovat ainakin roskapönttöjen kaivelu ja muovipussien repiminen.

Osa variksista tunnistaa koirankakkapussiin piilotetut kikkareet. Ne onkivat pussukat talteen roskien seasta, ja lentävät sitten sivummalle niitä aukomaan.

Koivun oksalla killuva tai maassa hylättynä lojuva koirankakkapussi voikin siis olla tämän kirkassilmäisen naapurimme tekosia.

Juttu on osa Arkiluonnon aarteita -sarjaa. Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja porttikonkien luontoa.