Orava on pohjoisten havumetsien laji. Se laittaa hanttiin talven hyytävyydelle rakentamalla kuusen tai männyn oksille pallomaisen pesän.

”On siinä vehreä, vilpoinen katto, ja naavoista lämpöinen lattiamatto”, kertoo Immi Hellénin runo, ”ja vuoteena sammalet vihannat.”

Aivan totta, tällaisia niiden pesät metsässä ovat. Moni oravanpoika muuttaa kuitenkin nykyisin kaupunkiin, jossa naavoista ja sammalista saattaa tulla pulaa. Havupuitakaan ei ole ihan luonnollisessa tiheydessä…

Onko kaupunkioravankin elämä herttaisaa, vaikkeivat ne aina ”kuusen latvassa keinua saa”?

Luovuutta pehmusteisiin!

Kaupungissa oravien pesistä alle puolet on havupuissa, raportoi Turun yliopiston tutkijoiden muutamia vuosia sitten julkaisema tutkimus. Loput olivat puistojen lehtipuiden oksilla tai koloissa, linnunpöntöissä ja jopa rakennusten rakosissa.

Oravat rakentelevat ja sisustavat katolliset pesänsä huolella, ja niiden näkeekin usein kanniskelevan oksanpätkiä ja pehmusteita. Kesä–heinäkuussa naaras opettaa poikasiaankin tässä puuhassa.

Aina orava ei aloita rakennustöitä ihan alusta, vaan ne saattavat ottaa pohjaksi vaikka vanhan linnunpesän. Varsinkin harakanpesien, joissa on jo valmiiksi katto, asuntomarkkinat ovat kiivaat.

Kuva: Benjam Pöntinen

Naavan tai sammalen puutteessa orava voi pehmustaa pesänsä myös heinillä, lehdillä, sanomalehtipaperilla tai erilaisilla karvoilla – kaupungissa on saatavilla ainakin koirankarvaa. Myös ihmisten hiukset, pudonneet lapaset tai rakennusten ullakoilta pihistetyt eristevillat kelpaavat.

Oravanaapuria voi varta vasten avittaa asettamalla tarjolle askartelukaupoista saatavaa lampaanvillaa.

Laittoipa eräs taiteilija pihapiirinsä oraville värjättyjä villapalleroita, jolloin lähipesien risujen välistä alkoi pilkistellä sateenkaarenkirjava sisustus!

Seuraelämää monessa pesässä

Orava on seurallinen eläin, ja sen näkeekin usein kisailevan lajitovereiden kanssa. Kurret pitävät kuitenkin jokainen omaa pesäänsä, jonne toisilla oravilla ei ole asiaa.

Mieluisan parittelukumppanin kanssa sentään voi joskus jakaa pesän, ainakin kaikkein kylmimpinä kevätöinä.

Kesällä, kun naaraalla on poikaset hoivattavanaan, se ei siedä koiraita pesällä. Poikasten kasvettua koiras saa taas vierailla parittelemassa, jos kerkiää – niillä kun on yleensä useampi kuin yksi heila…

Joka oravalla on myös useita pesiä, osa paremmin ja osa vähän heikommin tehtyinä. Vaikka kurren turkki on talvella tuuhea ja lämmin, ilman pesää ne eivät pakkasilla pärjäisi. Varapesiä on oltava!

Pörröhännät saattavat vaihtaa kammariaan pitkin päivää sen mukaan, missä on parhaat ruoka-apajat, tai linnoittautua kaikkein lämpimimpään pesään pariksikin päiväksi, jos pakkanen oikein puree. Talvipesät rakennetaan kesäasuntoja tiiviimmiksi. Niissä on oviaukon tukkeeksi vielä erillinen lämmiketukko.

Puusta puuhun

Kaupunkioravat liikkuvat maassa enemmän kuin metsässä asuvat serkkunsa. Varsinkin kesän lopulla, nuorten oravien vaellellessa etsimässä uusia ikiomia asuinsijoja, ne loikkivat liki puuttomillakin paikoilla.

Kuva: Mika Honkalinna

Autotien ylitys lienee vaarallisin asia, mitä orava voi tehdä. Moni niistä päättää päivänsä auton alle. Helpoin keino auttaa oravia onkin ajaa hiljempaa tai valita ajopeliksi polkupyörä.

Oravan lumijäljet on helppo tunnistaa pienempien jyrsijöiden jäljistä, sekä muodon perusteella että toki siitä, että ne aina lopulta päätyvät takaisin puun juurelle.

Jälkiä näkyy paljon myös lintulautojen ympärillä.

Vaikka oravan mielestä makoisinta talviruokaa kaupungissakin ovat kuusen siemenet, ne kipittävät mieluusti rohmuamaan myös auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä. Ne kantavat niitä samoihin ruokajemmoihin, joihin syksyllä piilotettiin pihlajanmarjoja ja tammenterhoja.

Kuva: Markku Ala-Korpela / Vastavalo

Niinä vuosina, kun kuusen siemensato on kehno, oravia uhkaa nälänhätä. Tänä vuonna kuusen kukinta oli maan eri osissa vaihtelevaa, eli joillain alueilla oraville saattaa tulla pulaa ruoasta. Ehkä pikku rohmuajalle voisi suoda muutaman pähkinän?

Ihmisten tarjoama lisäravinto ja monenlaiset pesimismahdollisuudet tekevät kaupungista oraville hyvän vaihtoehtokodin.

Artikkeli on osa Arkiluonnon aarteita – juttusarjaa.

10.12.2024. Korjattu runoilijan nimi.