Kaikkien aikojen rastastalvi – räkättirastaat, punakyljet ja kulorastaat säväyttävät tammikuuta
Runsas rastastalvi 2025 on ollut lintuharrastajien ykköspuheenaiheita. Harrastajat ovat suunnanneet kiikarinsa taivaalle ja puunlatvuksiin pää takakenossa, kun he laskevat räkättiparvia ja etsivät joukosta kulo- ja punakylkirastaita, joita ei keskitalvella yleensä näe.
Katsomista riittää, sillä rastastalvi hakee vertaistaan. Räkätit ovat liikkuneet satapäisinä parvina, ja lintujen yhteismäärä on häkellyttävä. Räkättejä nähtiin BirdLife -Suomen lintutilannekatsauksen mukaan viikko sitten maanantaina (13.1.) Hangossa noin 16000 ja Helsingissä 12000.
Nämä räkätit kirjattiin pääosin muuttaviksi, mutta muuttosuunnat olivat Helsingissä länteen ja Hangossa alkuun jopa pohjoiseen ja luoteeseen, joten maasta tuolloin poistuneiden osuus ei ole tästä joukosta selvillä.
Punakylki- ja kulorastaita nähdään tammikuussa Suomessa tammikuussa yleensä hyvin vähän, joskus ei juuri lainkaan. Viime vuoden tammikuussa punakylkiä ei raportoitu lintuharrastajien Tiira-havaintojärjestelmään yhtään ja kulorastaitakin vain yksi.
Vuodenvaihteessa 2024–2025 punakylki- ja kulorastaita nähtiin ennätyksellisesti, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustoseuranta yli 600 keskitalven laskentareitin tuloksesta. Kun myös mustarastaat ylsivät ennätykseen, voidaan puhua kaikkien aikojen rastastalvesta. Laulurastaitakin jäi Suomeen tammikuulle.
Talvilintulaskentoja on järjestetty 1950-luvun lopulta. Tätä ennen talvet olivat niin kovia, etteivät tämänvuotista vastaavat rastasmassat ole olleet mahdollisia.
Vahvinta rastasaluetta on ollut etelärannikko ja Lounais-Suomi, mutta myös esimerkiksi Pohjois-Karjalassa laskettiin tuhansia räkättejä vielä viime viikonloppuna. Punakylkiä on tammikuussa 2025 nähty häkellyttävän laajalti koko etelärannikolla, monin paikoin sisämaassa ja tammikuun alussa jopa Meri-Lapissa Torniossa ja Kemissä.
”Veikkaan että punakyljen ja kulorastaan ennätysvuoden syinä on lauha alkusyksy ja tosi hyvä pihlajanmarjasato”, sanoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Ilmastonmuutoskin vaikuttaa.
”Punakylkirarastaan ja kulorastaan talvehtimisalue näyttää siirtyvän [Euroopassa] kohti pohjoista.”
Kyse on hänen mukaansa samasta laajasta ilmiöstä, johon kuuluu myös esimerkiksi punarinnan ja peukaloisen yleistyminen Suomeen talvessa viimeisen 20–30 vuoden aikana.
”Rastaiden alttius talvehtia pohjoisessa kasvaa.”
Jos talvi ei ole superkylmä, pihlajanmarjojen määrä tekee rastastalven. Pihlajanmarjojen merkityksestä on aivan tuoretta tieteellistä näyttöä eteläisen Norjan ilmastosta. Svein Dalen Ornis Fennica -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan räkätti- ja punakylkirastaiden runsauteen vaikuttaa siellä talven kylmyyden sijaan eniten juuri pihlajanmarjasato.
Toki tarvitaan myös itse rastaat. Räkätti ja punakylki eivät voisi olla Suomessa runsaita, ellei niillä olisi täällä ja lähialueilla isoa pesimäkantaa. Näin onkin, sillä Suomi ja Venäjän Eurooppa ovat räkätin ja punakyljen koko Euroopan runsaimmat pesimäalueet. Kulorastaasta Lehikoinen huomauttaa, että sen pesimäkannat ovat kasvaneet Suomessa yli nelinkertaiseksi verrattuna 1980-luvun alun tilanteeseen.
Vähitellen pihlajanmarjat hupenevat, ja punakylki- ja kulorastaiden joukot suuntaavat kohti Keski-Eurooppaa. Lopputalvi on perinteisesti hiljaista rastasaikaa. Rastaat talvehtivat usein Brittein saarilla ja Välimerelläkin asti.
On kyse syysmuutosta, kun Hangon lintuasemalla lasketaan nyt tammikuussa rastasparvia. Talvella on ahdasta syksyn ja kevään välissä, sillä enää ei ole pitkä aika rastaiden kevätmuuton hetkiin eikä siihenkään, kun koko Suomi kylpee rastaiden kevätlaulussa.