Joulun ja loppiaisen juhlinnan jälkeen on taas palattu pyörittämään arjen kärrynpyörää. Juhlaton kausi kestääkin aina laskiaiseen saakka. Näitä arjella marinoituja alkuvuoden viikkoja on vanhastaan kutsuttu härkäviikoiksi ja selkäviikoiksi. Silloin on tehty polttopuut ja hommattu rakennuspuut, syöty ja pukeuduttu taas arkisesti.

Loppiaisesta alkaa härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupakat ja vittaköyret, sanoo sananlasku Pomarkusta.

Härkäviikot-nimitys juontaa juurensa Lounais-Suomeen ja siellä maataloustöissä käytettyihin vetohärkiin. Ne piti taas joulun juhlinnan jälkeen valjastaa ja ohjata puuntekoon ja muihin ulkotöihin.

Selkäviikot taas viittaavat talven selän taittumiseen. Selkäviikot alkoivat loppiaisesta ja kestivät aina laskiaiseen saakka. Merkittävä päivä on 19. tammikuuta, Heikin päivä, jolloin talven selän ajateltiin katkeavan. Silloin uskottiin myös karhun kääntävän kylkeään talvipesän pehkuissa.

Vuoden alun härkäviikot ovat myös esimerkiksi mateen kutuaikaa. Sen kalastukseen liittyy sananlasku Heikki heittää, Paavo painaa, Matti nostaa.

Heikin päivänä (19.1.) maderysät lasketaan jään alle, Paavon päivänä (25.1.) rysät ovat jo painavia ja Matin päivänä (24.2.) ne on on aika nostaa.

Vanha kansa etsi ennusmerkkejä monista eri pakoista, kuten mateen maksasta. Jos se oli kirjava, ennusti se sateista ja myrskyisää kesää.

Lue lisää mateesta

Pahanilman kalana pidetty made piileksii pimeässä ja kutee keskellä talvea

Lähde: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Otava 1998.