Miksi kastemadot tulevat asvaltille sateen jälkeen? Loppuuko niiltä happi?

Tämä on ikuinen keskustelukysymys, jonka ratkaisu on vaikea sen takia, ettei asiaa pääse kyselemään lieroilta itseltään. Ongelma on siinä, tulevatko ne pintaan pakotettuina vai omasta valinnastaan.

Kysyjä on todennäköisesti oikeassa: useimmin tosiaan hapen puute aiheuttanee ilmiön. Kasteliero saa happensa märän ihonsa läpi. Pintasolujen väleissä on tiheä hiussuonten verkosto, joka vaihtaa kaasuja pinnan kanssa ja pinnan vesikerros puolestaan ympäröivän ilman kanssa. Hiussuonista veri kerääntyy selkäsuoneen ja siitä kunkin jaokkeen kylkisydämeen, joka pumppaa veren vatsasuoneen.

Kastelierolla on siis sulkeutunut verenkierto ja happi sitoutuu hemoglobiiniin niin kuin ihmiselläkin. Jos lierojen käytävät täyttyvät vedellä, hapensaanti ihon läpi heikkenee.

Lierotutkija Juhani Terhivuo arveli, että rankkasateilla lieroille tulee muitakin epämieluisia muutoksia: muiden eliöiden hengityksestä veteen tulee hiilidiok-sidia ja lisäksi sadevesi voi sellaisenaan olla lieroille liian hapanta.

Kastelierot kyllä liikkuvat muutenkin sadesäällä. Monilla eläimillä on kausia, jolloin ne leviävät. Silloin ne valtaavat uusia elinympäristöjä ja edistävät perintöaineksen sekoittumista. Jospa lierot lähtevätkin sadeöinä levittäytymään? Jotkin joukkoliikkeet voivat olla sellaisia.

Mielestäni kyllä lierojen joukkopaot asfaltille ovat sattuneet pitkän ja kovan sateen aikana, mikä viittaa tukehtumisuhkaan. Mitä varten lierot muuten nousisivat lumelle, kun sulavesiä tulee liikaa?