Esther on kanadalainen internetjulkkis. Facebookissa hänellä on lähes 200 000 fania, ja Estherin kuvat kerää­vät aina paljon tykkäyksiä ja ihastuneita huudahduksia. Jopa minä – hapan, totinen luonne! – olen tykännyt parista hänen kuvastaan. Esther on valloittava persoona. Vain mieletön kiistäisi sen.

Internet on täynnä mitätöntä hupia, joka auttaa ikävystynyttä kulutuskulttuurin asukasta kestämään itseään vielä seuraavat viisi minuuttia vaatimatta tältä muuta kuin yhden sormen ja kahden silmämunan minimaalista liikuttelua. Se tehtävä on Estherilläkin, ei sitäkään voi kiistää.

Kuitenkin hän on myös poikkeus – varsinkin netin eläinjulkkisten joukossa. Esther on nimittäin 300-kiloinen, nyt parivuotias emakko, jonka lajitoverit yleensä tapetaan puolivuotiaina poikasina.

Onnekkaalta Estheriltä lihateollisuus on vienyt vain saparon.

Eläinrakas kanadalainen pariskunta oli kartuttanut lemmikkikatrastaan taustoiltaan epämääräisellä Estherillä, jonka piti olla ”minisika”. Hän kuitenkin kasvoi. Ja kasvoi, kunnes omistajat joutuivat toteamaan, että hän olikin tapettavaksi syntynyt, ensin mielisairauteen, sitten makkarankuoreen destinoitu olento, yksi miljardeista. Sillä hetkellä pariskunta lakkasi syömästä lihaa. Nyt he ovat vegaaniaktivisteja ja ”tuotantoeläinten” turvakodin perustajia.

Estherin internettähteyden vakavampi puoli on todella vakava. Siinä on kysymys totuuden paljastumisesta, apokalypsista, itse­petoksen ja sovinnaisajattelun otteen irtoamisesta – 200 000 ihmisen mielessä.
Tapahtumalle on keksitty termikin: The Esther Effect.

Sika – ei enää nainen – on ”maailman neekeri”, voisi sanoa Yoko Onon ja John Lennonin kuuluisan iskulauseen päälle. Sika on erityisellä tavalla alistettu olento kaikkialla maailmassa.

Kana on tosin vielä kyynisemmän riiston kohde. Broileri- ja munateollisuudessa kanat ovat pelkkää biomassaa. Silti ihmisten suhde kanaan tai mihinkään muuhunkaan eläimeen ei ole niin mutkikas kuin sikaan. Vaikka toista ihmistä voi haukkua melkein minkä tahansa eläimen nimellä, ei mikään ole niin tehokas ja loukkaava kuin sika: Senkin sika! Sikamainen tyyppi! Natsisika!

Toisaalta hoetaan, että ”sika on siisti eläin”, ja varmaan monistakin tuntuu siltä, että joulupöydässä on läsnä joku – kun katseet kiinnittyvät pöydällä möllöttävään pakaranpalaan.

Sika on liian touhukas ja älykäs, karvattomana ja tarkkakatseisena liian ihmismäinen eläin. Toisin kuin lehmä tai kana, se ei tuota mitään, paitsi oman ruumiinsa. Sen se ”antaa” meille kuin mikäkin Kristus. (Harro Koskisen Sikamessias ei ole sika sattumalta.)

Väkevä kokemus ihmisen ja sian samanlaisuudesta on pidettävä kurissa. Muuten alistamisesta tulisi loppu. Helpolta torjunta tosin näyttää.

Sika on suljettu hokemien ja luutuneiden asenteiden taakse, kiedottu valheen seitteihin, jotta se ei kertoisi meille totuutta meistä itsestämme ja aiheuttaisi Esther-efektiä, joka mullistaisi ajattelumme ja toisi eräälle teollisuudenalalle Nürnbergin oikeudenkäyntejä muistuttavat yt-neuvottelut.

Estherin Facebook-sivut >>