17/2025

Hieman surumielinen, kantava ouuu -ääni kantaa merellä yli kilometrinkin päähän. Tuo haahkan soidinäänten ”kuoro” antaa melkoisen tunnelman ulkosaaristoon maalis-huhtikuun taitteessa alkaen. Naarasporukoista kuuluu naaraiden hahattava ha ha ha ha ha ha ha -ääni.

Inarissa ja Utsjoella haahkasta on käytetty nimeä autti ja auhti, joiden arvaan tulleen luonnostaan Jäämeren haahkoilta. ”Au” autissa ja auhtissa viittaa tuohon koiraitten keväiseen soidinääneen. Isoillakaan sisäjärvillä kuten Inarilla ei suolaisen veden haahkaa kuitenkaan esiinny. Miten nimi on tullut Metsä-Lappiin.

Keväällä on ollut Varanginvuonossakin paras kala-aika. Sinne on vaellettu Suomesta erityisesti nälkävuosina perhekunnittain hiihtäen – pienet lapset selässä – ruoan perään. Varangilla on muutenkin käyty Suomen Lapista kalastamassa merikalaa ja samalla opittu tuntemaan tämä ääniltään erityinen arktisten alueiden kaunis ja suurehko merilintu.

Jäämeren rannoille on asetuttu sankoin joukoin asumaan. Meri tarjosi leivän. Paljon on vanhoja suomalaiskyliä. Itse Vesisaaren, Vadsøn, asukkaista 1800-luvun puolivälissä jopa yli puolet oli suomalaisia. Porot ja ihmiset liikkuivat myös syvällä Jäämeren ja Tunturi- sekä Metsä-Lapin alueella. Tämä kaikki selittää, että nuo tunnetun suolaisen meren linnun nimetkin ovat kulkeneet Jäämereltä Suomen Metsä-Lappiin asti.

Haahkanaaraan hieman kaakattava, voimakkuudeltaan vaihteleva ha ha ha ha ha -ääni viittaa sekin haahkaan nimeen. Haahkakoiraasta käytetään Suomen länsirannikolla nimeä kalkas ja naaras tuon äänensä mukaisesti nimellä haha. Niin Autti kuin Kalkaskin esiintyvät Suomessa myös sukuniminä.

Tämän blogin haahkat ovat kaikki Jäämeren rannoilta.