Pääkaupungin itä- ja koillispuolella levittäytyy luonnonystävien hyvin tuntema Vanhankaupungin eli Viikin lahti. Se on meidän oloissamme ainutlaatuisen rehevä ja runsasravinteinen murtovesilahti, jonka lintumaailma on poikkeuksellisen monipuolinen.

Lintuparatiisina Viikin lahti on täysin verrattavissa muiden Pohjoismaiden parhaisiin lintulahtiin ja -järviin, jopa ohittaakin useat niistä.

Lahdesta on kirjoitettu paljon. Tuskin on olemassa kotimaista ornitologista teosta, jonka sivuilla ei olisi mainintaa Vanhankaupungin lahdesta ja sen linnustosta. Viikistä on laadittu jopa kokonainen kirja.

Tältä pohjalta katsoen on ihmeteltävää todeta, että lahden tarkka takseeraus ja linnuston kehityksen järjestelmällinen seuraaminen on jo parinkymmenen vuoden ajan laiminlyöty.

Asiaa ei paranna se, että Viik on epäilemättä lintutieteellisessä mielessä maamme eniten retkeilty alue. Näistä kymmenien retkeilijöiden tuhansista retkistä on näkyvänä tuloksena vain epälukuinen määrä havaintoja harvinaisista lintulajeista. Muut tiedot havainnoista on unohdettu pöytälaatikon kätköihin.

Mitä Vanhankaupunginlahdelle kuuluu nyt?

Näin Vanhankaupungin­lahdesta tuli pala Helsingin rikkainta luontoa

Vanhankaupunginlahti.

Lahden sijainti ja muoto ilmenevät oheisesta kartasta. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota viime aikoina huomattavasti vilkastuneeseen rakennustoimintaan, joka hyvinkin suuressa määrin koskee juuri Vanhankaupungin lahtea. Tätä nykyä ovat kaupungin uudet asuntoalueet Herttoniemen puolella laajentuneet nopeasti pohjoissuuntaan ja sama on tapahtumassa myös lahden länsireunalla.

Kivitaloasutus saartaa näin ollen kuristavan renkaan tavoin lahtea, jonka ainoana ”henkireikänä” ovat Viikin koetilan metsä- ja peltoalueet pohjoisessa. Onneksi kaupunki on Herttoniemen puolella jättänyt kapean reunavyökkeen puistoalueeksi – länsipuolella on vastaavaan paikkaan rakenteilla tie.

Asutusalueiden laajentamistahan ei voida estää, mutta monilta seurauksilta voidaan kuitenkin välttyä eräin toimenpitein. Tässä mielessä on Yliopisto antanut rauhoittaa oman alueensa lahdesta.

Valitettavasti pelkkä rauhoitus ei kuitenkaan suojaa lahtea asiattomilta tunkeilijoilta. Ainoana tehokkaana suojana näyttää olevan edelleenkin vain ruovikkoalueen upottava ja liejuinen ulkonäkö.

Ise asiassa ruovikko ei ole niin vaikeakulkuinen kuin näyttää. Tuntuvaa haittaa lahden rauhalle ovat tuottaneet pelkästään uudet asuinalueet kaikkine lieveilmiöineen. Mutta ehkä vielä ennemmän aiheuttavat harmia sunnuntairetkeilijälaumat, jotka pyhäpäivisin purkautuvat maastoon ”nauttimaan luonnosta”.

Kaikkialle ennättävät pojannaskalit tunkeutuvat ruovikkoon ja silloin tällöin on aikuinen mieskin tavattu epäilyttävistä puuhista pesien lähistöltä. Paljon parempia eivät ole sellaiset luonnonystävät, jotka raastavat osan lahden luonnosta mukanaan kotiensa kukkamaljakkoihin.

Silloin tällöin voimme mielipahaksemme todeta hävitettyjen pesien ja raastettujen kasvien osoittavan kulttuurivandaalien kulkutien.

Pari vuotta sitten löysin Hakalan niemen rannalta vastikään ammuttuja haulikonhylsyjä. Tällainen tietämättömyys lienee onneksi harvinainen poikkeus.

Tietämättömyyden tiliin ei sensijaan voi lukea vakavamielisten lintuharrastajien aiheuttamaa häviötä. Kun parhaina kevätpäivinä saattaa lahden rantamaita kuljeskella lähes 100 nuorta ornitologia, ei tahatonta häiriötä aina voida välttää. Tämän ajattelemattomuuden tiliin lukisin monien niitty- ja peltolintujen vähälukuisuuden.

Yllämainituista rasituksista huolimatta on Viikin linnusto yhä edelleen runsas, vaikka selvää vähenemistä on tapahtunut. Lahdella pesii – jos vain ruovikkoalue ja rantaniityt otetaan huomioon – vuosittain 25–26 lajia ja noin 5 000 lintuparia. Tämän lisäksi lahti on jatkuvasti muuttoaikoina lintujen suosima levähdyspaikka.

Vuosittain alueella tavattavien lintulajien määrä kohoaakin lähes 200:een. Julkaistujen tietojen ja saamieni luotettavien havaintojen mukaan on Vanhankaupungin lahdella todettu aikojen kuluessa 228 lajia. Näistä monen ovat olleet maallemme uusia löytöjä tai tavattu vain täällä.

Jotkut näistä harvinaisuuksista, esim. rastaskerttu, ovat hyväksyneet Viikin vakituiseksi asuinpaikakseen.

Muita alueella hyvinkin säännöllisesti esiintyviä harvinaisuuksia ovat mm. pensassirkkalintu, luhta- ja viitakerttu, kiljukotka, ja kaulushaikara sekä monet harvinaiset muuttovieraat. Harvinaisuuksien luetteloa voisi jatkaa hyvinkin pitkälle ja mainita sellaisia lajeja kuin esim. partatiainen, ruoko- ja viitasirkkalintu, arosuohaukka, etelänuikku jne., mutta suurin arvo on epäilemättä lahden pesimälinnustolla.

Kesällä 1958 suoritin mahdollisimman tarkan pesivän kannan laskennan ruovikossa ja rantaniittyvyöhykkeellä pesivien lajien osalta.

Vuosina 1960–61 suoritin muutamia vähäisiä tarkistustakseerauksia. Naurulokkien osalta on parimäärä laskettu toukokuun lopussa eri yhdyskunnissa todettujen pesien mukaan. Vesilintujen kanta on takseerattu muuttoajan jälkeen ja ennen pesinnän alkua havaittujen parien mukaan. Varpuslintujen parimäärät ovat punavarpusta lukuunottamatta melko epätarkkoja tauluarvioita; esim. rytikerttusen parimäärä on varmasti todellista pienempi.

Kun maist. L. Lehtonen ilmoittaa kirjassaan Lintuparatiisi pesimäarviot vuodelta 1941, antaa tämä mielenkiintoisen mahdollisuuden vertailuun parinkymmenen vuoden takaisiin parimääriin.

Kaunis mustakurkku-uikku on vähentynyt suhteellisesti eniten.

Lahden huomiotaherättävin pesimälaji on epäilemättä naurulokki, jonka valtavat yhdyskunnat ovat maamme suurimmat. Suurin yhtenäinen kolonia Viikillä oli kesällä 1958 laskujeni mukaan 2008 paria. On suorastaan hätkähdyttävää nähdä tämän naurulokkipilven kiertelevän ruovikon yllä jonkin petolinnun ilmaantuessa näköpiiriin. Kaikkien kolonioiden yhteinen parimäärä kohoaa yli neljän tuhannen.

Naurulokkien kokonaismäärä ei varmasti ole ainakaan laskenut, mutta sen sijaan muuttavat erilliskoloniat ovat lakanneet olemasta. Tällaisia nyt kadonneita yhdyskuntia oli vielä muutama vuosi sitten Saunalahdella, Mölylän edustalla ja Lammassaaren koilliskulmassa.

Yhdyskuntien katoamisen on epäilemättä aiheuttanut näillä kulmilla lisääntynyt liikenne. Kaikenlaisia kalamiehiä ja meloskelijoita on ilmestynyt varsinkin Saunalahdelle, jolla ei ole rauhoitussuojaa. Pääruovikon koloniat tuntuvat sen sijaan savan olla rauhassa, sillä pikkupojatkin näyttävät kaihtavan naurulokkien ”pommihyökkäyksiä”.

Jos naurulokkikannan kohdalla tapahtunut parimäärien aleneminen tulkitaan todelliseksi vähenemiseksi, voi ilmiön ehkä selittää siten, että kadonneinen kolonioiden lokit olisivat siirtyneet pesimään lähistön ulokoluodoille, joilla naurulokit ovat viime vuosina runsaasti lisääntyneet.

Suurin väheneminen on tapahtunut naurulokin seurassa pesivien vesilintujen kohdalla. Tähän lienee syynä erillisten naurulokkikolonioiden häväminen ja näin tapahtunut sopivan pesimäalueen pieneneminen. Tukkasotka, lapasorsa, silkkiuikku ja nokikana ovat lajeja, jotka ovat kärsineet edellä mainituista tapahtumista.

Muutamat näistä lajeista ovat – kuten huomataan – vähentyneet suorastaan romahdusmaisesti. Tällainen tapaus on mm. tukkasotka, jonka vähenemisen on osaltaan aiheuttanut muutama ankara talvi ja öljykuolema.

Osan vastuusta kantavat rauhoituksen turvin vesilintujen munilla mässäilevät varikset. Niittylintujen vähenemisen syitä selvittelin jo aikaisemmin.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Heinäsorsat ovat tuntuvasti lisääntyneet, mikä johtunee yhä kasvavasta talviruokinnasta kaupunkialueella. Punavarpusen nopea lisääntyminen taas johtuu lajin yleisestä länteen ja koilliseen suuntautuvasta ekspansiosta. Niin ikään on huomattava ruokokerttusen ja rytikerttusen voimakas lisääntyminen, joka myös on seuraus näiden lajien levittäytymisestä kohti uusia pesimäalueita.

Viikinlahti on yhä edelleen ainutlaatuinen lintuparatiisi ja arvokas luonnonmuodostuma. Sen arvoa lisää vielä, että lahti sijaitsee aivan pääkaupungin tuntumassa.

Näin ollen olisi syytä pyrkiä säilyttämään se entisellään mahdollisimman kauan, kun lahti kuitenkin aikanaan kuivuu ja siten itsestään vähitellen tuhoutuu.

Ei liene aivan mahdotonta ajatella vartijan palkkaamista lahden alueelle ainakin pesimäajaksi, jolloin itse ruovikkoalue ja lähimmät rantaniityt saisisvat olla suurin piirtein rauhassa.

Mitä Vanhankaupunginlahdelle kuuluu nyt?

Näin Vanhankaupungin­lahdesta tuli pala Helsingin rikkainta luontoa