Kurkiseuranta: Syysmuutto käynnistyi vauhdilla – Harmaan mukana saattaa olla jälkikasvua

Katkoviivoilla on merkitty epätarkat muuttoreitit. Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon, Anna Tuominen & Mikko Korhonen / Vastavalo
Mikä kurkiseuranta?
Suomen Luonto alkoi syksyllä 2020 seurata nuorten kurkien matkaa niiden ensimmäisellä syysmuutolla. Ne kantavat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä gps-paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voidaan seurata yksityiskohtaisesti.
Kurkien joukko on vaihtunut vuosien varrella, ja alkuperäisestä nelikosta mukana on vain Harmaa. Harmaan rinnalla seuraamme kesällä 2023 kuoriutuneiden Haiskun, Kullan ja Laurin menoa.
Gps-kurjet ovat osa israelilaisen ekologin Idan Talmonin professori Ran Nathanin tutkimusryhmässä tekemää väitöskirjatutkimusta. Niiden seikkailuja päivityksissä kommentoi biologi Petri Suorsa, joka on yksi tutkijoiden yhteistyökumppaneista Suomessa.
Sateinen sää ja etelästä puhaltavat tuulet pidättelivät kurkia Suomenlahden pohjoispuolella. Kun tiistaina säätyyppi muuttui, suuret kurkiparvet suuntasivat etelään. Niiden mukana tutut seurantakurkemme aloittivat syksyisen matkansa.
”Siellä on ollut kovat muuttohalut, mutta kelit ovat olleet epäsuotuisat. Kun siis ensimmäiset suotuisat päivät tulivat, muuttolevottomuus on ollut niin rajua, että ne ovat lähteneet”, kertoo biologi Petri Suorsa.
Lauri oli seurantakurjista ainut, joka vietti kesän synnyinseudullaan. Se poikkesi myös syntymäreviirillään ja jäi samalle seudulle.
Jo reilut kaksi viikkoa sitten se lähti matkaan, mutta lensi ensin länteen Porvoon seudulle. Varsinaiselle muutolle se lähti tiistaina 23.9. Sen jälkeen Laurista on tullut läpi vain epätarkkoja paikannuksia, Ensin Venäjän puolelta Viron Narvan tuntumasta ja viimeksi tänä aamuna Valkovenäjän koillislaidalta, Svatkin ja Budslaun kylien välistä.
Kullan kesä kului Virtain ja Ähtärin välillä seikkaillen, eikä se käynyt kertaakaan lähellä syntymäseutujaan.
Syyskuun 19. päivänä se lensi ensin Toijalaan ja jatkoi seuraavana päivänä Somerolle. Sinne se joutui pysähtymään ja odottamaan myrskyrintaman väistymistä.
Laurin tavoin tiistaina Kulta lennähti Viron Matsaluun ja eilen se jatkoi jo suoraa tietä Liettuan Panevėžysiin.
Alkukesällä Haisku kierteli Suomea pitkin poikin Turun, Vaasan ja Suomussalmen välillä. Laajojen kierrosten jälkeen se päätyi lopulta Kuopion seudulle. Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin se viipyi Siilinjärvellä Raasion kaivosalueella ja siitä eteenpäin Maaningalla Onkiveden tuntumassa.
19.syyskuuta Haisku muutti Porvooseen asti ja tiistain 23.9. rynnistyksessä Viron keskivaiheille Paideen. Tänään aamuyöllä se on paikantunut jo Krakovan eteläpuolella Puolassa. Suorsa kertoo, että se on jatkanut muuttoa läpi yön ja lentänyt yhtä kyytiä 860 kilometriä.
Viime syksynä Haisku viipyi emojensa kanssa pitkään Puolassa ennen kuin jatkoi Unkariin ja Kroatiaan.
”Nyt näyttäisi, että se menee Unkariin saman tien”, Suorsa sanoo.
Miten Harmaan pesintä onnistui?
Harmaan paikannustiedot osoittavat, että se mitä ilmeisimmin pesi Suvasvedellä. Pesäpaikka oli kuitenkin vaihtunut viimekesäisestä.
”Se vaihtoi epäonnistuneesta suopaikasta rantaruovikkoon, missä se on yleensä yöpynyt muuton jälkeen.”
Vaikuttaa siltä, että haudontavaihe sujui hyvin. Poikasen tai poikasten tilanteesta ei kuitenkaan ole varmuutta.
”Mielestäni se alkoi liikkua isolla alueella liian aikaisin ollakseen poikasten kanssa. Kun sitä ei ole kukaan nähnyt, asiasta ei ole varmuutta”, Suorsa pohtii.
Jo heinäkuussa Harmaa siirtyi pesimäalueeltaan toistakymmentä kilometriä pohjoisemmas Maaningan tuntumaan. Haiskun ja Kullan tavoin se lähti liikkeelle 19. syyskuuta. Se lensi lyhyen kierroksen Suomenlahden yllä, mutta kääntyi vielä takaisin.
Toisin kuin muut kolme, tiistaina se jäi vielä yöpymään rannikolle ja muutti vasta keskiviikkona yli 470 kilometriä. Tänään aamulla se paikantui Liettuan pohjoisrajalle ja iltapäivällä jo aivan maan etelärajalle.