Matkasimme yhdessä pikkuveljen kanssa Kopparnäs kallioiselle aukiolle, jossa kaunis ekosysteemi heijastaa hyvin lajirikasta elämää - etenkin kesäisin. Suomessa törmään usein kyseiseen käärmelajiin lähinnä myös lammikoiden lähettyvillä, mutta tämä kuvan nappasin juuri oikeaan aikaan, jossa käärme kurottautui piilopaikastaan ottamaan aurinkoa. Se yritti purra, mutta ihan kivan tuntuinen kaveri muuten. Eipäs sen kummempaa, kuin jäädä ihailemaan tätä olentoa. Huomasin kaverin löyhkäävän jonkin verran, kun onnistuin koskettamaan sitä sormella. Jätin hänet rauhaan, ja eipäs siinä kauan kestänyt, kun käärme matkaansa vikkelästi kohti merta jatkoi - ehkäpä viilentymään tai saalistamaan. Hauskaa oli, kun myös muut perheenjäsenet huomasivat sen. Ilmapiiri kuhisi ilosta! Onneksi minä ja pikkuveljeni saimme hetken aikaa ihailla sitä rauhassa - koen tämän hetken edelleen arvokkaaksi. Pian meri otti vastaan käärmeen syleilyynsä, eikä kaunotarta enää pian kummemmin näkynyt. Välillä se kuitenkin ilmaantui varoittamatta, ja pää katosi jälleen meren pinnan alle. Semmoista meininkiä!