Suomen Luonto julkaisee verkossa arkistojen helmiä. Juttu on alun perin julkaistu lehden 1/2024 Kysy luonnosta -palstalla.

Mitä ovat nämä pienet, noin 1,5-millimetriä pitkät hyönteiset? Ne temmeltävät lumikinoksissa tuhatpäisin parvin. Vaikka pakkasta on viisi astetta, ne liikkuvat kuitenkin.

Kuva: Seppo Metsäranta

Leudolla kelillä ja lopputalvesta pikkupakkasellakin voi lumelle pungeta hyppimään ja pomppimaan jopa tuhansittain pienen pieniä hyönteisiä.

Hyönteisten esiintyminen näin runsaina lumella ei välttämättä ole kovin harvinaista, sillä moniin eri ryhmiin kuuluvat lajit tekevät sitä. Tässä kuvassa on kuitenkin ehkä yksilömääriltään runsaimman ryhmän eli hyppyhäntäisten edustajia.

Lajin erottaminen ei minulta tästä kuvasta onnistu, mutta osa lajeista on jo nimeltäänkin vihjaavaista sorttia, kuten lumihyppiäinen.

Hyppyhäntäisiä ei nykysystematiikan mukaan pidetä enää varsinaisina hyönteisinä. Samaa porukkaa ne nyt kuitenkin laajemmassa systeemissä kuusijalkaisina ovat. Alkeellisuudesta kertoo myös niiden läpikäymä vähittäinen muodonvaihdos, johon kuuluu nymfinä 3–8 nahanluontia ja aikuisenakin vielä 1–3.

Hyppyhäntäiset on hyvin vanha ryhmä. Ne ovat tarponeet planeetalla jo yli 400 miljoonan vuoden ajan. Hyppyhäntäisiä on maailmassa yli 6000 lajia ja Suomessakin yli 200.

Ne ovat saaneet nimensä takaruumiin alla olevasta hyppyhangosta, jonka avulla ne voivat näppärästi pompautt aa itsensä kaikkosalle – tosin osalta suvuista hanko on surkastunut pois. Normaalisti ne kuitenkin etenevät juosten ja heilutellen pitkiä tuntosarviaan. Otuksia ei ole koolla pilattu, sillä koko vaihtelee millistä neljään.

Hyppyhäntäiset ovat pääosin karikkeessa eläviä lajeja, mutta niitä on melkein kaikenlaisilla kosteilla pinnoilla maassa, jäkälillä ja sammalilla, puiden rungoilla, ja sisälläkin usein kukkaruukuissa. Ravinnoksi käy melkeinpä mikä orgaaninen aines tahansa, kuten siitepöly, itiöt, levät ja bakteerit. Lumella ne usein popsivatkin sen pinnalla kasvavia leviä.