48/2025

Sellaista sutta en tunnista eläinlajina olevan olemassakaan, jonka metsästyksen aloittamisesta 1.1.2026 alusta lukien on annettu hallituksen esitys Eduskunnalle metsästyslain muuttamiseksi.

Susien perhelauma

Sillä susi on etevä ja leikkisä perhelaumaeläin. Se on olennainen osa ravintoketjun huippua – esimerkiksi metsäkauriiden ja valkohäntäkauriiden ylisuuren kannan säätelijänä. Susi kuuluu ekologiseen kestävyyteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Ja susi on erittäin uhanalainen.

Susi on sosiaalinen eläin

Lainsäädännön arviointineuvosto on viime viikolla julkaissut voimakkaasti kriittisen, suorastaan murskaavan arvion susilain – siis metsästyslain muuttamisen – valmistelusta ja sisällöstä. Esityksen keskeinen sisältö on aloittaa susien metsästys.

Susien metsästyksen aloittamisesta puuttuvat kaikki vaikutusarviot, joita hallituksen esityksistä tulisi aina olla. Miksi uhanalaisen suden metsästys pitäisi aloittaa? Mitkä ovat suden aiheuttamat vahingot, joita ei jo korvattaisi? Susien määrä ei oikein selviä. Yksilöidyt perusteet ja vaikutukset ovat tekemättä ja kirjoittamatta.

Kaunis, nuori susi aamukasteessa suolla

Porovahingot korvataan jo nyt täysimääräisesti, samoin lammastaloudelle aiheutuneet. Lampaiden osalta tulisi vielä parantaa korvauksia ulottamalla ne menetettyyn jalostusarvoon. Rahoittamalla aitojen rakentamista voidaan vahinkoja myös ennaltaehkäistä ja torjua. Koiravahingot voidaan välttää, kun koira saa nukkua yönsä sisällä. Metsästäjän tulee suojata parasta kaveriaan koiraa myös metsässä. Ihmistä susi on Suomessa uhannut viimeksi puolitoista sataa vuotta sitten.

Jos susia ei ole ravintoketjun yläpäässä, kauriiden aiheuttamat metsien taimivahingot ja mm. liikennevahingot lisääntyvät edelleen. Petoeläimet vähentävät haitallisten vieraslajien kuten supikoiran kantaa ja sen aiheuttamia isoja vahinkoja metsäkanalintujen sekä vesilintujen pesinnälle.

Lehdissä kirjoitettiin loppuviikolla, että Suomen riistakeskus on valmistellut jo kiintiötkin susien ampumiselle. Kun ei ole lainsäädäntöä, on varsin mielenkiintoista, mihin kiintiöt perustuvat. Äärimmäisen puutteellisesti valmisteltua ja tarkoitushakuista lakia ei ole hyväksytty. Se on vasta tuotu valiokuntakäsittelyyn Eduskunnassa. Osoittaako kiintiöiden valmisteleminen ilman oikeudellista pohjaa vanhanaikaista petovihaa, kiireellistä halua päästä yksinkertaisesti ampumaan susia niin pian kuin se vain olisi mahdollista. Tavoite metsästyksen aloittamisessa on alle kuukauden päässä! Miksi näin? Olisiko riistakeskus julkaissut kiintiöitä ilman, että siltä on vaadittu sitä.

Kun riistakeskuksen ehdotus perustuu ammuttavien 100 suden kiintiöön eli lähes neljäsosaan! koko susikannasta, lain puuttuvissa vaikutusarvioinneissa pitäisi kertoa, mihin susien kaatokiintiöt johtavat. Kun kiintiössä saattaa ampua minkä suden tahansa kiintiöalueella, jäävät alfanaaraat eli lauman johtajat myös kohteeksi. Hajoava susilauma aiheuttaa ongelmia, kun se ei pysty hankkimaan ravintoa ilman johtajaa. Metsästyksen vaikutukset olisivat sattumanvaraisia ja tässä mallissa etukäteen arvaamattomia. Malli on yksinkertaisesti väärä silloinkin, jos susikanta ensin saavuttaisi kestävän tason.

Alfa-isä ja pentu elämänsä alussa

Susien lukumäärä Suomessa on nyt jonkun verran yli 400 yksilöä. Se on vähemmän kuin terveen, geeneiltään monipuolisen susikannan tulisi olla. Tieteellisten arvioiden mukaan minimikannan pitäisi olla 500–600 yksilön suuruinen ja vielä niin, että geenivaihtoa tapahtuu koko tuon suuruisen kannan alueella. Näin ei ole Suomessa. On kaksi erillistä kantaa, itäinen ja lounainen. Jos 100 kiintiösutta ammutaan alkuvuodesta, susikannan koko jää suuruusluokaltaan vain vähän yli puoleen tieteellisesti arvioidusta terveen kannan koosta ja sekin siis alueellisesti jakautuneena kahdeksi erilliseksi kannaksi. Susi olisi sen jälkeen vielä uhanalaisempi kuin nyt. On aika erikoista, että susien ampumista kutsutaan ”kannanhoidolliseksi”. Jos laki toteutuu, on syytä arvioida tarkkaan, voidaanko kiintiöitä antaa ministeriön asetuksella.

Suden suhteen voitaisiin edelleenkin toimia poistamalla vahingolliseksi todettuja yksilöitä. Poronhoitoalueella sudet poistetaan nykyäänkin käytännössä kokonaan. Arvion voi tehdä mm. suden toistuvasta vierailusta pihoissa tai kylillä ja aiheutetuista vahingoista poro- ja lammastaloudelle. Itse asiassa nykyinen järjestelmä toimisi hyvin, jos se saadaan vielä nopeammin reagoivaksi.  Viime viikkoina on kuitenkin esitetty vakava arvio siitä, että poistoja olisi tehty eri puolilla Suomea myös kokonaan puuttuvin perustein, ei vahinkoihin tai vaaroihin perustuen.

On eettisesti erikoinen tilanne, että eri eläimiä tai kokonaisia lajeja saatetaan uhanalaiseksi puutteellisella ja monin osin virheellisillä tiedoilla, asenteilla, luoduilla mielikuvilla sekä iänikuisten satujen tarinoihin perustuvilla uskomuksilla ja käsityksillä sudesta.

Sudenpennut aamuvarhaisella utuisella suolla

On aika Suomessa siirtyä nykyaikaan siinäkin, että käyttäydymme myös villieläinten suhteen tietoon ja tutkimukseen perustuen. On tärkeää toimia eettisesti kestävien periaatteiden mukaisesti, kärsimystä eläimille välttäen sekä luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Olemme sitoutuneet torjumaan lajikatoa – emme suinkaan edistämään sitä. Lainsäädännön valmistelun keskeisiin ja merkityksellisiin ohjeisiin kuuluvat oikeat ja läpinäkyvät vaikutusarviot. Se kaikki kuuluu hyvän hallinnon lainalaisuuden ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteisiin sekä oikeusvaltion keskeisiin lähtökohtiin.

Pehmeä hanki upottaa syvälle suden alla

PS. Virossa on vähän enemmän susia kuin Suomessa. Kun määrä suhteutetaan Suomen ja Viron pinta-alojen suuruuteen, Viron susimäärä on suhteellisesti viisinkertainen Suomeen nähden. Virossa susi valittiin vuonna 2017 kansalliseläimeksi. Sudella on kielessä, folkloressa ja paikallisissa murteissa yli 500 kutsumanimeä. Susi on Virossa osa luontoa, ekologiaa, metsän tunnelmaa ja kulttuuria.