Ilves ei uhkaa ihmistä. Kauriiden määrän kasvua se hidastaa, samoin vähentää esimerkiksi supikoiria, jotka verottavat suuressa määrin lintu- ja jäniskantoja. Lammas- ja porovahingot valtio korvaa.
Ihmiset pitävät ilveksestä, onpa sen Hämeessä maakuntaeläin. Monella kunnallakin on ilves vaakunassa. Ilves keikkuu jääkiekkoliigankin kärkipaikoilla ja vanhoissa lasipurkeissa ilves on koristeena.
Ilveksiä on Suomessa vähän yli 2000 aikuista yksilöä. Se on kannan tiheytenä vähän, kun verrataan esimerkiksi Viroon.
IPCC:n raportin yksi pääkirjoittajista, ilmastotutkija Tero Mustonen esittää, että tiukasti suojeltujen alueiden ympärille perustettavat laajat ennallistettavat vyöhykkeet, sekä vesistöjen kunnostaminen ja ennallistaminen valuma-alueiden laajuudella auttaisivat pääsemään IPCC:n raportin esittämiin tavoitteisiin.
Jokihelmisimpukka eli raakku voi huonosti. Rehevöityvissä vesissä raakut kuolevat ennen aikojaan, eikä lisääntyminen onnistu kuin harvassa luonnontilaisessa joessa.
Erityisesti kaurislajien voimakkaasti kasvanut kanta tukee osaltaan ilveksen suojelua. Erittäin uhanalainen ahma ansaitsee myös paluun etelään ja länteen.
Luonnonsuojelutoimien ansiosta kymmenien lintu- ja nisäkäslajien sukupuutto maailmasta on saatu estettyä kolmen viime vuosikymmennen aikana. Suomessa ja naapurimaissa kiljuhanhi ja naali kävivät lähellä paikallista sukupuuttoa, mutta kumpikin laji on saatu autettua kaikkein vaikeimman ajan yli.
Merikotkan toipuminen on huikea. Kuilun partaalta menestystarinaksi ja hyväksi esimerkiksi myös muille suojelutoimenpiteille ja tavoitteille. Osaltaan asiantuntijoiden ja satojen vapaaehtoisten harrastajien ja lintutieteilijöiden työ WWF:n työryhmässä on tuonut tulosta ja ansaitsee lämpimän kiitoksen pitkäjänteisestä sitoutumisesta. Työ jatkuu Sääksisäätiössä.
Pohjolan kiljuhanhen alalajin maailman kanta on vain noin 110 -120 yksilöä. Ne talvehtivat Kreikassa Kerkinin järvellä. Mr. Blue nimen saaneen koirashanhen lähettimen avulla pyritään saamaan uutta tärkeää tietoa suojeluun kevätmuuton reitistä ja levähdyspaikoista. Syysmuutto jo paljasti uuden reitin.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) kotiseutu, Etelä-Karjala, on Suomen metsiensuojelun ja yleensäkin luonnonsuojelun pahnanpohjimmainen murheenkryyni. Suomen ympäristökeskuksen tilastojen mukaan maakunnassa on suojeltu vain alle kaksi prosenttia metsämaasta.
