Silakan kanta on jatkanut Selkämerellä elpymistään nälkiintymisjakson jälkeen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreella tutkimusmatkalla selvisi, että silakoiden kunto oli kaikissa kokoluokissa hyvä. Ne olivat kuitenkin hieman laihempia kuin viime vuonna samaan aikaan.

”Kun 2023 silakka näytti lähinnä toipuvan nälkiintymisestä, 2024 näkyi, että ne olivat alkaneet kasvaa taas kokoa ja se on jatkunut. Isompien silakoiden osuus näytti nyt hyvin samanlaiselta kuin viime vuonna”, sanoo erikoistutkija Jari Raitaniemi Lukesta.

Luke tekee vuosittain syys-lokakuun vaihteessa tutkimusmatkan Suomenlahdelle, Itämeren pääaltaan pohjoisosaan ja Selkämerelle. Sen aikana tutkijat selvittävät kalakantojen tilaa kaikuluotaamalla ja koetroolauksilla.

Ei havaintoja laihoista silakoista

Raitaniemen mukaan silakan hyvän kunnon taustalla on runsas ravintotilanne. Kahden viime vuoden aikana ison silakan pääravintoa eli massiaista on ollut paljon.

”2021 oli silakan nälkiintymisen pahin vuosi. En nähnyt tuolloin kahden viikon aikana yhtä ainutta massiaista. Toisessa työvuorossa [muut tutkijat] olivat joissain troolivedoissa nähneet niitä.”
Tämän ja viime vuoden tutkimusmatkoilla massiaisia on ollut useissa troolivedoissa tuhansia silakkasaaliin joukossa.

Raitaniemi arvelee, että keskeisin syy silakan huonoon kuntoon 2021–2022 oli juuri massiaiskannan romahtaminen. Sen taustalla on saattanut olla jokin loinen tai tauti, mutta tarkkaa tietoa ei ole.
Silakan kunto oli myös Itämeren pääaltaan pohjoisosassa hyvä, mutta Suomenlahdella hieman heikompi. Raitaniemi ei havainnut tutkimusmatkalla missään laihoja silakoita, joten tilanne vaikuttaa kohtuullisen hyvältä.

”Kilohaili saattaa olla hieman heikentänyt silakan kuntoa Suomenlahdella, koska pääaltaalla syntyi 2024 runsas kilohailin vuosiluokka ja molemmat lajit ovat runsaita Suomenlahdella. Kilohaili kilpailee silakan kanssa.”

Matalien vesien kartoitus haasteena

Koetroolausten silakkasaaliit olivat Selkämerellä keskimääräistä tasoa. Siitä ei voi kuitenkaan vielä arvioida silakoiden määriä. Varsinainen kanta-arvio valmistunee keväällä.
Positiivisia merkkejä kuitenkin on.

”Paremmin näimme silakoita kuin 2024”, Raitaniemi sanoo.

2020-luvulla Luken kaikuluotauksissa on havaittu hyvin isoja eroja silakkamäärissä vuosien välillä. Raitaniemen mukaan todellinen vaihtelu on ollut tuskin näin suurta.

”Paremmin näimme silakoita kuin 2024.”

Tutkijat ovat päätyneet siihen, että mittava osa silakoista on saattanut olla joinain vuosina matalammissa vesissä. Siellä tutkimusalus ei voi troolata.

Lukessa suunnitellaan parhaillaan, miten matalia alueita pystyttäisiin kartoittamaan paremmin. Yksi vaihtoehto voisi olla pienempien alusten käyttäminen sekä kaikuluotauksessa että koetroolauksissa. Raitaniemi kertoo, että maa- ja metsätalousministeriöstä on luvattu tukea tähän.

Kolmipiikin romahduksessa myönteistä

Kolmipiikin tilanne näyttää selvästi huonommalta kuin silakan. Kolmipiikin määrä ja biomassa troolisaaliissa romahti kaikilla tutkimuksen merialueilla. Raitaniemi ei osaa sanoa syytä tähän.
”Mahdollisesti yksi, ellei kaksi, kolmipiikin vuosiluokkaa ovat jääneet hyvin pieniksi.”

Syynä voivat olla Ruotsin rannikolla viime vuonna puhaltaneet länsituulet, joiden seurauksena vesi oli kylmää koko kesän ja syksyn. Monen kalalajin lisääntyminen saattoi epäonnistua.

Kolmipiikin väheneminen on Raitaniemen mukaan kuitenkin myönteinen asia. Kolmipiikki saattaa pienentää muiden kalalajien, kuten silakan, hauen ja ahvenen, vuosiluokkia syömällä näiden poikasia ja mätimunia.

”Jos kanta romahti myös Ruotsin puolella, on mielenkiintoista nähdä, minkälaisia vuosiluokkia muista lajeista tulee esimerkiksi ensi keväänä.”

Suomen vesialueilla muutokset olisivat tuskin kovin suuria, koska kolmipiikkiä näyttäisi esiintyvän runsaammin Ruotsin rannikolla kuin Suomen puolella.