Närhi (Garrulus glandarius) asuu samankaltaisissa paikoissa kuin pyy: se on tiheiden havusekametsien, etenkin kuusikoiden asukki, joka yllättää pahaa-aavistamattoman marjastajan rumalla rääkäisyllä. Lintulaudoilla lajia näkee eniten kovilla pakkasilla.

Tuntomerkit: Varislintuihin kuuluva närhi on helppo tunnistaa. Mitään muuta sen kaltaista lintua lintulaudalla ei käy, ellei aivan yrittämällä yritä sekoittaa sitä kuukkeliin. Närhen yleisväritys on persikanruskea ja kurkku sekä alaperä vaaleat. Pyrstö sekä siipien kärjet ovat tummat. Ensin kiinnittää huomiota kuitenkin valkoisen- ja mustankirjava siiven höyhenpeite sekä metallinsininen pikkusiipi. Nokkajuova on musta ja siilitukka pystyssä. Kooltaan närhi on kuukkelin ja harakan välistä.

Mitä syö: Kaikkiruokainen. Ruokinnalla syö mieluiten auringonkukansiemeniä, murskattua maapähkinää, rasvaa, talia ja marjoja.

Levinneisyys: Esiintyy koko maassa mutta on runsaimmillaan Rovaniemen eteläpuolella. Paikkalintu, joka on hivuttautunut 1990-luvulta lähtien pohjoiseen. Pesimäkanta noin 120 000–160 000 paria.

Ääni: Tyypillisesti jänisräikän tapainen rääkäisy kräääk-kräääk, jota voi verrata myös auton vaihdelaatikon rutinaan, kun vaihde ei mene silmään.  Taitavana matkijana närhi pystyy jymäyttämään kokenuttakin luontoharrastajaa.

Kuuntele närhen monipuolista laulua: