2/2025

Tiaiset käyvät napsimassa rasvaa myös susien haaskoilta. Kerran osuin näkemään Kuhmossa, kun suden käyttämä jo lumen alle jäänyt haaska oli houkutellut lapintiaisen ruokailemaan rasvalla, ehkä lihallakin. Lumessa oli pieni aukko, josta lapintiainen löysi tiensä ruoan ääreen.

Tämä lapintiainen etsii ruokintapaikalla ruokaa

Ei sudenkaan ruoka siis niin ihmeellistä ole, ihan samaa kuin ihmisenkin. Susi pyytää hirviä ja kauriita ruoakseen ja syö myös löytämiään haaskoja.

Ravintoketjun huipulla sudella on tärkeä ekologinen tehtävä luonnon monimuotoisuudessa, myös iso rooli taimivahinkojen torjumisessa sorkkaelimiltä. Suden ruoka ei ole syy lajin vainoamiselle. Yleisesti on tiedossa, että valtio on korvannut jo pitkään ne vahingot, jotka susi aiheuttaa poronhoidolle ja lammastiloille. Myös jalostusarvon korvaamista tulisi kehittää.

Jo yli 80 suden ampuminen runsaan noin 430 yksilön kannasta vajaassa kahdessa viikossa lienee suurin noin lyhyessä ajassa tehty susijahti maailmassa – ainakin suhteessa Suomen pieneen kantaan nähden. Erittäin uhanalaisen eläimen kannasta lähes neljännes on pian jäänyt metsästäjän tähtäimeen.

Susijahdin vaikutus on isosti negatiivinen. Susien vainoaminen tekemällä lajista lainsuojattoman voi vaikuttaa merkittävästi Suomeen suuntautuvan luontomatkailun kehitykseen ja sen tarjoamiin työpaikkoihin. Tämä ei ole taloudellisesti eikä työllisyyden kannalta perusteltua harvaanasutuilla alueilla toimiville luontoyrityksille. Suden metsästys ei todellakaan ole hyvä asia tältäkään kannalta.

Ps. Susien metsästys toteutettiin hyvinkin kovilla pakkasilla. Kun sudet ajettiin liikkeelle, kun ne ovat olleet suojassa koittamassa pitää itsensä lämpiminä voimatta edes saalistaa, monet myös kuolevat kylmän jahdin seurauksiin. Samoin hajotettujen perhelaumojen nuoret sudet yksinkertaisesti nääntyvät nälkään, yksin ne eivät saa kiinni kaurista saatikka hirveä. Ei tämä kylmyys ollut parasta koirillekaan eikä muillekaan eläimille kovassa pakkasessa.