Vihervarpunen (Carduelis spinus) talvehtii Etelä- ja Keski-Euroopassa, mutta varsinkin leutoina talvina lintuja jää Suomeen. Parvissa voi talvisin olla kymmeniä yksilöitä. Ruokinnalle tulee yksittäisiä lintuja.

Tuntomerkit: Vihervarpusen värityksessä on samaa kuin viherpeipolla, mutta lajien erottamiseen riittää vihervarpusen pienempi vartalo sekä voimakas pitkittäinen viirutus. Viherpeipponaaras on koirasta hailakampi mutta selvemmin viiruinen. Jo ilman kiikaria erottaa usein siiven keltaisen juovan, mutta koiraan mustan baskerin ja leukalapun tarkistamisessa voi apuväline olla tarpeen. Koiraan rinta loistaa kevätauringossa kellanvihreänä ja on viiruton.

Levinneisyys: Vihervarpunen on yleistynyt sotien jälkeen ja levinnyt pohjoiseen, lähes Tunturi-Lappiin saakka. Eteläisessä Suomessa sitä on ollut jo parikymmentä vuotta yhtä paljon. Laji asustaa havu- ja sekametsissä, etenkin vanhoissa kuusimetsissä.

Mitä syö: Syö keväällä kuusen ja männyn siemeniä, syyspuolella talvea leppien ja koivujen siemeniä. Kesäisin myös hyönteisravinto kelpaa. Lintulaudan antimista erityisesti pieneksi murskatut maapähkinät ja siemenet tekevät kauppansa.

Ääntely: Parvi voi pitää kitinää, joka muistuttaa kuulijasta riippuen joko ruostunutta polkupyörän ketjua tai varpusparvea. Kutsuääni on nouseva tai laskeva vihellys, kuten tsvyi tai tsyy-i, tsyy-i. Laulu on aavistuksen peippomainen mutta melodialtaan yksitotisempi vihellysten ja sirkutusten sarja. Taitava matkija.

Kuva: vihervarpunen, naaras (urpole / Ikkuna Suomen Luontoon)