11/2026

Puulle ei melkein voi olla parempaa käyttöä kuin kaunis, keveä puinen soutuvene.

Kun tilasin isän kanssa 1970-luvun alussa nuorukaisena puista soutuvenettä Kyyvedelle vanhalta haukivuorelaiselta veneentekijältä, sain kuulla hienon oikean tarinan venepuista.

Veneentekijä, tuolloin noin seitsemänkymppinen, tapasi hiihdellä Haukivuoren kuivilla mäntykankailla helmikuulla. Silloin hän löysi riittävän karussa maastossa hiljaksiin luonnonmukaisesti hienosyisiksi kasvaneita mäntyjä ja suuntasi kulkunsa isäntien luo ja osti muutaman rungon pystyyn venepuiksi. Hän kaatoi tai kaadatti puut ajoissa kevättalvella ennen kuin suojakelit olivat käynnistäneet nestevirtauksia runkoihin.

Sitä en muista, kertoiko hän itse sahanneensa puut vai käyttäneensä sirkkelisahuria, joka sahasi ne hänen ohjeittensa mukaan. Sitäkään en enää muista, vaikka pitäisi, milloin näin hankitut ja sahatut puut olivat veneenveistoon sopivassa kunnossa, parhaat työstää veneiksi. Hän tiesi.

Sopivan kokkapuun löytäminen saattoi antaa hiihtokuntoa, mutta tuon ajan kunnon metsistä kokkapuukin toki löytyi käsityöläiselle. Venepuut olivat aivan muuta kuin tämän päivän kasvatusmetsiköissä.

Ohuet kaaret olivat oma taiteenlajinsa. Nykyään venelautoja sitovat kaaripuut saatetaan löytää myös maanalaisista männyn juurista.

Veneentekijä oli tehnyt sivutöikseen elämän mittaan kymmeniä savolaismallisia soutuveneitä, keveitä ja kauniita, hienosti lipuvia, pitkäikäisiä. Minunkin veneeni sai 40 vuoden elinkaaren, vaikka aina en saanut sitä ajoissa tervatuksi ja vesille. Hyvä olisi asua veneen kanssa samalla paikkakunnalla.

Soudin veneellä päivämatkoja Kyyveden selillä ja luoteeseen kurkottavilla lahdilla. Laskin myös pieniä jokireittejä, Pieksämäen seudun Naarajoen, samalta suunnalta myös Virtasalmelle. Makuupussi, teltta, eväät ja muut varusteet kulkivat veneen kokassa kätevästi. Laskin paikallisillä savolaismallisilla veneillä myös Tiilikkajoen Rautavaaralta Varpaisjärvelle ja Vaikonjoen Juukalta Kaaville.

Kalaveneenä soutuvene oli tietysti verraton. Lintukuvaukseen aivan korvaamaton, tietenkin niitä sääntöjä seuraten, mitkä on aina toteutettava luontokuvauksessa: ei vähäisintäkään häiriötä aiheuttaen. Soutuveneellä voi liikkua hiljaa ja varoen.

Vene, puinen soutuvene on hieno osa vanhaa luonnonläheistä kulttuuria. Nytkin taas haaveilen uutta tai käytettyä keveää puista, savolaismallista soutuvenettä. Virossa Länsi-Viron matalilla lahdilla ja joilla on jälleen palannut käyttöön lootsik -nimellä kutsuttu vene. Se muistuttaa savolaismallista, mutta siinä on ruuhen muotoja, mm. kolme keskimmäistä lautaa tasapohjana antavat lootsikille mahdollisuuden liukua hyvin matalassa vedessä.

Tässä blogissa on kuvana vanha, pitkään palvellut 1930-luvun tervahaudan hautatervalla vuosikymmenet tervattu soutuvene Repoveden erämaan kauniilta järveltä.

Puinen soutuvene on paras vene soutaa ja antaa hienon tunnelman suomalaisille järville, suuremmille ja pienemmille ja myös virtaaviin vesiin.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!