Kurkiseuranta: Muutto harppasi eteenpäin – kolme seurantakurkea Suomessa!
Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon, Anna Tuominen & Mikko Korhonen / Vastavalo
Mikä kurkiseuranta?
Suomen Luonto alkoi syksyllä 2020 seurata nuorten kurkien matkaa niiden ensimmäisellä syysmuutolla. Ne kantavat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä gps-paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voidaan seurata yksityiskohtaisesti.
Kurkien joukko on vaihtunut vuosien varrella, ja alkuperäisestä nelikosta mukana on vain Harmaa. Harmaan rinnalla seuraamme kesällä 2023 kuoriutuneiden Haiskun, Kullan ja Laurin menoa.
Gps-kurjet ovat osa israelilaisen ekologin Idan Talmonin professori Ran Nathanin tutkimusryhmässä tekemää väitöskirjatutkimusta. Niiden seikkailuja päivityksissä kommentoi biologi Petri Suorsa, joka on yksi tutkijoiden yhteistyökumppaneista Suomessa.
Kolme neljästä seurantakurjesta on saapunut kevätmuutoltaan Suomeen. Ensimmäisenä valtion rajan yli ehti Haisku, joka vietti talven lähimpänä, Puolassa.
Haisku ennätti Latviaan 10. huhtikuuta. Seuraavana päivänä se jatkoi Viroon aivan Suomenlahden etelärannalle, ja 12. päivänä jatkoi koko matkan Pohjois-Karjalan Liperiin lähelle synnyinseutuaan. Sen jälkeen kurki lähti kiertelemään ja paikantui viimeisimpänä Pohjois-Savoon Lapinlahdelle.
Sen kevätmuutolle kertyi matkaa vain noin 1500 kilometriä.
”Valinta voi suosia tätä lyhyempää muuttoreittiä. Se mahdollistaa paremman reviirin valtauksen sekä reviirin puolustamisen, kun on ajoissa paikalla. Yksilöt, jotka jäävät maleksimaan lähelle, ovat hyvissä kilpailuasetelmissa”, sanoo biologi Petri Suorsa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Haisku on vasta kolmevuotias, eikä todennäköisesti vielä yritäkään pesiä.
”Ei se aivan mahdotonta ole, mutta niin kuin näkee tuosta sen haahuilusta, se vielä etsii, että mihin jäisi.”
Nelikon ainut pesimäikäinen kurki Harmaa ennätti Suomeen vielä samana päivänä Haiskun kanssa. Se oli edennyt hiljalleen Itämeren etelälaitaa ja jäänyt lepäämään Kaliningradiin. Se oli Latviassa Haiskun kintereillä huhtikuun 10. päivänä, eteni seuraavana päivänä Viron Hiiumaalle ja jatkoi 12. päivänä Pohjois-Savoon.
Kuvio oli sama kuin viime vuonna: Kurki ei suunnannut suorinta reittiä reviirilleen vaan jatkoi vielä muuttoparven mukana Kallaveden Särkilahdelle yöksi. Sieltä se ennätti maanantaina noin 20 kilometrin päähän viime kesän pesäpaikalleen Suvasvedelle.
Harmaan kevätmuuttoreitin pituudeksi tuli 2500 kilometriä.
Myös Kulta eteni pitkään madellen. Se pysähtyi Latviassa 12. huhtikuuta ja jatkoi seuraavana päivänä pysähtymättä Pirkanmaan Parkanoon. Haiskun tavoin se jatkoi pian kulkuaan kierrellen ja paikantui Kankaanpäähän.
Kurki vietti samoissa maisemissa myös viime kesänsä, ja näyttäisi tällä erää asettuvan varsin kauas synnyinseudultaan Pohjois-Karjalasta. Sen kevätmuuttomatkalle kertyi mittaa 2800 kilometriä.
Laurin uusi reitti piirtyi vihdoin kartalle
Nelikon selvästi pisintä matkaa taittava Lauri on saapunut Eurooppaan hyvän mobiilikuuluvuuden alueelle. Sen tarkka reitti Etiopiasta asti on nyt saatu selville.
Kurki lähti Etiopian talvialueelta jo 24. helmikuuta. Näin se ehti olla määränpäässään vain 39 vuorokautta.
”Nyt jos saisi kysyä Larelta, niin kysyisin, mitä järkeä oli lähteä sinne 39 vuorokaudeksi? Ilmeisesti jotain oli”, Suorsa ihmettelee.
Afrikan mantereella Lauri vietti kaiken kaikkiaan kolmisen kuukautta. Se käytti siis valtaosan ajasta siirtymisiin.

Laurin kevätmuuttoreitti kulki Etiopiasta Sudanin ja lyhyesti Tsadinkin kautta Libyaan ja Egyptin kautta Välimerelle. Kartta ja kuva: Ran Nathan, Idan Talmon, Anna Tuominen & Mikko Korhonen / Vastavalo
Kevätmuutto eteni ensimmäiset 3000 kilometriä maltillisilla, keskimäärin 200 kilometrin päiväetapeilla.
”Toisin sanoen ei mitään aivan optimaalisia myötätuulia ole ollut”, Suorsa arvioi.
Lauri noudatti melko tasaista päivärytmiä, nousi siivilleen yhdentoista aikaan aamupäivällä ja jatkoi matkan taittamista auringonlaskuun, eli noin kello kuuteen illalla.
Koko rupeaman päätteeksi kurki saapui 8. maaliskuuta Libyaan keinokastelluille pelloille ja jäi sinne jopa 18 vuorokaudeksi.
Tässä kohtaa kurki on ylittänyt kahdesti aivan läheltä aavikkoa halkovat voimalinjat, joiden Suorsa aiemmin pelkäsi koituneen linnun kohtaloksi.
”Kyllä oli tuuria matkassa!” hän sanoo.
Maaliskuun 26. päivänä Lauri jatkoi 400 kilometriä Egyptiin Siwan keitaalle yöksi. Paikannukset osoittavat, että keskiyön jälkeen jokin häiritsi kosteikolla yöpyviä lintuja. Lauri karkasi siivilleen ja lensi pimeässä 19 kilometrin päähän aavikolle jatkamaan lepoaan. Heti aamun tullen parvi suuntasi jälleen liikkeelle kohti Välimerta.
Meren rantaan Lauri saapuu huimassa kahden kilometrin korkeudessa. Pian se laskeutui puoleen kilometriin ja lopulta vain sadan metrin korkeudelle meren pinnasta.
Suorsa selvitti Lauria siivittäneitä muuttosäitä ja huomasi, että ne ovat ohjailleet sekä muuttoreittiä että -vauhtia. Välimeren yllä tuuli painoi kurssia itään, mutta kiritti vauhtia selvästi yli satasen huippunopeuksiin.
Yhdeltä aamuyöstä maaliskuun 28. päivänä Lauri saavutti Turkin Alanyan. Se jatkoi vielä vuorijonoa mukaillen luoteeseen, kunnes pysähtyi noin 60 kilometrin päähän kaupungista. Lentämällään etapilla se pysyi siivillään yhtämittaisesti 20 tuntia ja eteni 1082 kilometriä.
Matka jatkui vain neljän tunnin kuluttua. Kurki eteni lyhyillä etapeilla, kunnes rankat sateet pysäyttivät sen etenemisen muutamaksi päiväksi. Kun sää selkeni maaliskuun viimeisenä päivänä, matka eteni vauhdilla Marmarameren yli ja Bulgariaan asti.
Sade tauotti matkantekoa vielä useampaan otteeseen, mutta poutasäillä Lauri jatkoi muuttoaan Euroopan läpi. Karpaattien vuoriston eteläosan yli se leiskautti kahden ja puolen kilometrin korkeudella merenpinnasta.
Huhtikuun 10. päivänä, kun Haisku ja Harmaa etenivät jo Baltiassa, Lauri lähti itselleen epätyypillisesti iltaseitsemältä liikkeelle Romaniasta. Kahdelta yöllä se laskeutui juuri ja juuri Ukrainan puolelle.
Seuraavan päivän aikana Lauri lensi lähes koko Ukrainan halki. Tuulet puhalsivat jälleen navakasti lännestä ja painoivat linnun kurssia itään. Lopulta sadesää alkoi jälleen jarruttaa matkantekoa, ja kurki pysähtyi ojitetun kosteikon näköiselle alueelle lähelle Ukrainan pohjoisrajaa. Eilen tiistaina se pääsi taas jatkamaan lievässä vastatuulessa Valko-Venäjän rajan yli. 200 kilometrin lento vei sen Minskin kaakkoispuolelle.
Matkaa Etiopiasta on nyt kertynyt noin 6700 kilometriä, ja sen kotiseudulle Virolahdelle on vielä 800 kilometriä taitettavaa.
Viime keväänä Lauri tuli Suomeen huhtikuun 20. päivä, mutta Suorsa ennakoi, että tänä vuonna saapuminen voi aikaistua.
Laurin käyttämä muuttoreitti on kurjelle aivan uusi, sillä tähän mennessä se on kiertänyt keväisin Israelin Hula-laakson kautta. Tällä kertaa aluksi näyttää siltä, kuin kurki olisi lähtenytkin seuraamaan syksyistä reittiään Libyan halki Tunisiaan. Ehkä tuulet ohjasivat sen suoraan pohjoiseen? Oliko edelliseltä kevätmuutolta kenties tullut jokin syy karttaa itäistä reittiä?
”Tai sitten se on yks ja hailee, mennään minne tuuli pojan kuljettaa”, Suorsa toteaa.

Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.