Keltasirkku (Emberiza citrinella) on värikäs ja varsin kookas lintulaudan vieras.

Tuntomerkit: Keltasirkun huomaa usein helpoiten sitruunankeltaisesta väristä. Silloin kyseessä on aikuinen koiras; naaraalta ja nuorelta linnulta täytyy tarkistaa muita tuntomerkkejä, sillä ne ovat hailakampia. Koiraallakin lähinnä pää ja vatsa ovat pohjaväriltään keltaiset, muuten lämpimänruskea viirutus peittää lintua vatsasta ja kupeilta. Siivet ja selkäpuoli ovat ruskeankirjavat, yläperä selvästi punertavanruskea. Päästä erottaa voimakasta, tummaa kuviointia. Keltasirkku on pitkäpyrstöinen ja lennossa varsin kookkaan oloinen sirkku.

Mitä syö: Kuten muutkin talvella Suomessa sinnittelevät lajit, keltasirkku syö etupäässä siemeniä. Ruokinnalla maittavat kaura, kuoreton auringonkukansiemen ja hirssi.

Levinneisyys: Keltasirkku on metsänreunan laji, jota tavataan laajalti sekä Euroopassa että Aasian läntisissä osissa. Suomessa se viihtyy puoliavoimissa peltomaisemissa aina Sodankylää myöten mutta puuttuu Tunturi-Lapista. Keltasirkku on maanviljelyksen rakennemuutosten vuoksi taantunut viimeistään 1970-luvulta lähtien.

Ääni: Kutsuääni on särisevä tsip, laulu sirkuttava sarja, joka päättyy pitkään, ryystävään nuottiin: sir-sir sir-sir sir-sir sir-sir sryyyyyy.

Kuva: Naaraan ja nuoren linnun väritys on haaleampi.