Syyskuun ensimmäisen lauantain iltapäivänä kokoonnuimme viidentoista innokkaan Suomen Luonnon tilaajan kanssa Bakunkärrin luontopolun parkkipaikalla Sipoonkorvessa. Ohjelmassa oli historian ensimmäinen Suomen Luonto -kerhon retki, ja suunnitelmana oli opetella sienien tunnistamista sekä hyödyntämistä. Oppaaksemme lähti biologi ja keruutuoteneuvoja Anna Nyman.

Sieninäyttely viritti retkitunnelmaan

Osallistujien joukossa oli sekä vasta-alkajia että jo pitkään sieniä harrastaneita, mutta kaikille löytyi retkeltä kiinnostavaa tutkittavaa. Retken aluksi Anna pystytti polun varteen mukanaan tuomista sienistä näyttelyn.

Tutustuimme asiantuntevassa ohjauksessa haperoihin, rouskuihin, vahveroihin ja muihin ruokasieniin. Samalla kävimme läpi myrkyllisiä lajeja, jotka on syytä jättää metsään. Saimme katsoa, tunnustella ja tuoksutella sieniä sekä tarkistaa niiden nimet nimilappujen avulla.

Sieninäyttelyssä retkeläiset pääsivät tunnistamaan eri sienilajeja. Kuva: Roosa Roivainen

Aarrejahtia metsän siimeksessä

Innostavan alustuksen jälkeen jalkauduimme metsään keräämään sieniä. Vajaa pari tuntia sujahti vauhdilla läheisen luontopolun ja autotien välistä kaistaletta tutkien. Tunnelma oli kuin aarrejahdissa, ja innostus oli käsin kosketeltavaa.

Vähän väliä retkeläiset riensivät näyttämään sienikorinsa saalista oppaalle: ”Onko tämä nyt pikkurousku? Oliko se syötävä?

Opimme retkellä muun muassa seuraavaa:

Molemmat ryhmät sisältävät erinomaisia ruokasieniä, mutta metsässä kasvaa myös lukuisia syötäväksi kelpaamattomia lajeja. ”Aina tämä päätyy jonkun koriin”, oppaamme huudahti pidellessään myrkyllistä pulkkosientä. Sen tuntomerkkinä ovat muun muassa painettaessa helposti tummuvat heltat.

Löysimme monia ruokasieniä suppilovahveroista sikurirouskuun ja rusko-orakkaaseen. Opimme myös erottamaan suppilovahveron lievän myrkyllisestä rustonupikasta ja ihastelimme kaunista ohutta sileäpintaista sientä, jonka Anna tunnisti sovelluksen avulla kangaskääväksi.

”Haluatko tämän hienon valkokärpässienen seuraavia kursseja varten”, kysyi yksi osallistujista näyttäen oppaallemme tappavan myrkyllistö mallikappaletta.

Saalin tarkastus ja tärkein sääntö

Lopuksi keräännyimme vielä parkkipaikan reunalle tutkimaan kaikkien saaliit. Oppaamme Anna kävi vuorotellen läpi jokaisen sienikorin. Ryöpättävät ja suoraan pannulle laitettavat eroteltiin omiin paperipusseihinsa ja sienen palaset sekä syötäväksi sopimattomat löydöt palautettin metsään.

Mieleen terotettiin vielä sienestäjän tärkein sääntö: Syö vain niitä sieniä, jotka tunnistat sataprosenttisen varmasti!

Kolmituntisen aikana opimme valtavasti ja ennen kaikkea meillä oli hauskaa. Löytämisen riemu ja uuden oppimisen ilo näkyi kaikkien retkelle osallistuneiden kasvoilla. Kotiinviemisiksi Anna lupasi vielä lähettää kattavat muistiinpanot sähköpostitse opitun kertaamista varten.

Luontokerholaisten sienilöytöjä. Kuva: Roosa Roivainen

Ainakin näitä syötäviä sieniä koreista löytyi:

Nämä ei syötäväksi sopivat jätimme metsään:

Uusia suosikkeja?

Olin itse aiemmin kerännyt lähinnä kantarelleja ja suppilovahveroita, mutta tällä retkellä opin tunnistamaan haaparouskun. Aion keittää keräämäni rouskut suolavedessä ja valmistaa niistä ja ranskankermasta retkellä saamani vinkin mukaisesti dippikastiketta. Ei kun herkuttelemaan, ja ensi viikonloppuna uudestaan metsään testaamaan uusia oppeja!

PS. Suomen Luonnon sivustolla on myös valtavasti sienitietoa. Aloita valmistautumisen seuraavaan sieniretkeen runsaasta Sienet-digiekstrasta.

Tilaajanamme saat lukuoikeuden kaikkeen verkkosisältöömme ja pääset mukaan Suomen Luonto -kerhon tapahtumiin.

Klikkaa tästä tilaajien Suomen Luonto -kerhoon

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.