Kolumni: Onko datakeskus monimuotoisuuden joukkohauta?
Kuva: Marjaana Malkamäki
Syyskuun puolivälissä Google ilmoitti tekevänsä jätti-investoinnin Suomeen rakennettaviin datakeskuksiin. Alle viikkoa myöhemmin Suomen Luonnonsuojeluliitto kertoi epäilyksestä, että Google on hakannut luvattomasti laajoja metsäalueita Muhoksella.
Yllättyikö kukaan?
Epäilemättä yhä löytyy niitä, jotka pitävät datakeskushanketta onnenpotkuna Suomelle. Teknologiayhtiötä on houkuteltu tänne pitkään, ja investointi tuo työtä alueille, joiden elinvoimaisuus kaipaa kipeästi piristystä.
Luontokadon ja ympäristökriisin näkökulmasta on silti mahdotonta nähdä, miten datakeskukset ja kestävä kehitys sopivat yhteen.
Datakeskuskiirettä ajaa ennen kaikkea tekoälybuumi, ja keskukset vaativat massiivisia määriä sähköä. Googlen lupaus ratkaista sähköntarve kolisee tyhjyyttään, kun katsotaan, mitä se vaatisi. Suomessa ei yksinkertaisesti ole rahkeita lisätä uusiutuvan sähkön tuotantoa riittävästi tarpeeksi nopealla aikataululla.
Digijättien prioriteetti on voiton maksimointi.
Hiilinielun näkökulmasta puhutaan ehkä suhteellisen pienestä menetyksestä, mutta vähäänkään ei olisi varaa, kun metsää hakataan jo valmiiksi liikaa. Lisäksi tekoälyllä, jonka pyörittämiseen datakeskuksia pääasiassa käytetään, on huomattava osuus öljyntuotannon lisäämisessä. Datakeskukset kiihdyttävät fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja sitä kautta ympäristökriisiä.
Ja sitten on vielä elämän ja kuoleman kysymys.
Juuri metsät ovat Suomessa monimuotoisuuden ja uhanalaisten lajien tärkein koti. Niiden mukana menetetään lukematon määrä elämiä, jotka ilmeisesti katsotaan merkityksettömiksi, koska ne eivät ole ihmisten.
Digijättien prioriteetti on voiton maksimointi. Sen rinnalla eettisyys, kestävyys tai luonnon monimuotoisuus ovat muurahaisia, joiden yli voi jyrätä asiaa edes ajattelematta.
Googlella on varaa tarvittaessa palkata maailman taitavimmat ja kalleimmat juristit asioitaan hoitamaan. Sillä on varaa viherpestä toimintansa näyttämään kauniimmalta ja samalla laittaa metsät mataliksi, tehdä datakeskuksistaan monimuotoisuuden joukkohautoja.
Suomella olisi ehkä ollut varaa kieltäytyä. Onko enää myöhemmin?
Lue myös:
Likaisen tekoälypilven äärellä – miten datakeskusbuumista tuli fossiilibuumi?
Tekoäly nostaa nyt datakeskusten sähkönkulutusta ennennäkemättömällä tavalla. Lisäkysynnän vaikutus sähkön hintaan on kuumentanut tekoälykeskustelua. Sen varjoon ovat jääneet vaikutukset ilmastoon, kirjoittaa Suomen Luonnon toimituspäällikkö Antti Halkka.
Puheenvuoro: Tuleeko luonnonsuojelijan kieltäytyä tekoälystä?
Tekoäly ei kaipaa yhtään sen enempää aktiivista puolustelua kuin fossiilienergiakaan, vaikka on siitäkin löydettävissä yksittäisiä, irrallaan hyödylliseltä näyttäviä käyttöskenaarioita, kirjoittaa Rudolf Heiskanen.
Jenni Räinän essee: Voi lurjus, älä totu kaikkeen!
Sopeutuvaisuus on ihmisen superominaisuus, jonka avulla mukaudumme muuttuviin olosuhteisiin. Luonnon kohdalla sopeutuvaisuus on myös akilleen kantapäämme. Lue tai kuuntele Jenni Räinän essee.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.