Metsähallituksella on ollut viime päivinä käynnissä hakkuut Kainuun Kuivajärven ja Hietajärven vienalaiskyliin johtavan tien varressa. Vanhan kulkureitin reunamilla on säilynyt ikivanhoja puita, joita on nyt hakkuissa kaadettu.

Alue on lähellä Murhisalon suojelualuetta.

Kuivajärventien vanhojen metsien hakkuissa Metsähallitus on kaatanut myös pilkka- tai karsikkopuun.

Karsikkopuut ovat muinaisjäännöksiä, puita, joihin tehtiin merkintöjä. Vainajan saattomatkan seurue pysähtyi merkintää tekemään. Karsikkopuu on perinnetutkimuksen mukaan muisto vainajasta ja rajamerkki elävien ja kuolleiden maailman välillä. Pilkkapuun merkinnät taas viitoittavat vanhaa kulkureittiä.

Voiko merkinnästä sanoa jotakin tarkempaa? Suomen Luonto lähetti kuvan puusta Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Janne Vilkunalle, joka on tehnyt väitöskirjan karsikoista ja ristipuista.

”Selvä Andreaksen ristihän tuossa on pilkkaan lyöty”, hän toteaa.

”Onko kyseessä karsikkomerkintä vai jokin muu merkintä varmistuisi vain perimätiedon perusteella.”

Lähikuva merkinnästä. Andreaksen ristiä (X) eli vinoristiä on käytetty yleisesti myös kristillisenä symbolina. Nimi tulee apostoli Andreaksesta, jonka sanotaan kuolleen vinoristillä. Kuva Virpi Juvonen

Pilkkaan lyöty X tervehti rungossa metsän pohjalla

Hakkuut ja merkkipuun menetys paljastuivat sattumalta. Lähistön mökkiläinen Virpi Juvonen huomasi hakkuuaikeet metsänkäyttöilmoituksia tutkiessaan. Juvonen on biologi, lehtori ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin hallituksen jäsen.

Hän oli yhteydessä Metsähallitukseen, koska hakkuisiin oli selvästi päätymässä vanhaa metsää.

”Metsänkäyttöilmoituksessa ei ollut ikätietoa, mutta paikkatietoikkunassa ikäluokka oli paikoin yli 160 vuotta”, hän sanoo.

Metsähallituksen talouspuolen Suomussalmen aluepäällikkö Perttu Juntunen vastasi Juvoselle ykskantaan, että hakkuusuunnitelmat on laadittu ”ympäristöohjeistustamme, PEFC-sertifiontia ja metsälakia noudattaen”.

Paikkatietoikkunan ikäluokkakartta. Tienvarren alueet merkattu neliöillä. Ikä on niillä tulkinnan mukaan enimmäkseen 109-168 vuotta, mutta yli 169:n vuoden pikseleitä on siellä täällä. Lähde Paikkatietoikkuna, ikätieto Luonnonvarakeskus.

Pian Juvonen kuuli että hakkuut olivat käynnissä.

Hän sattui olemaan valokuvauskurssilla, jossa tehtävänä oli kuvata jotain kekriin liittyvää. Kun muut menivät kekripukkia kuvaamaan, hän päätti toteuttaa tehtävän vanhan metsän äärellä: ennen ja jälkeen, elävää ja edesmennyttä -tarinalla. Samalla hän tutustui kyseisen vanhan metsän leimikkokuvioihin.

Yksi niistä oli jo lähes hakattu. Hakkuuaukkoa kierrellessään ja isoja kantoja, järeitä käppyräoksia sekä piparkakkutyvisiä puita ihmetellessään hän huomasi maassa pitkällään pilkka- tai karsikkopuun.

Virpi Juvonen puupinon äärellä.

Pilkkaan lyöty X tervehti rungon silmästä entisen metsän pohjalta. Se oli esillä eikä maata vasten kääntyneenä.

”Tuli sellainen ihmetys kun näin sen, tuntui menneiden kosketukselta”, hän sanoo.

”Kekri ja edesmenneiden muistelu sai syvällisempiä merkityksiä kuin olisin arvannutkaan.”

Juvonen alkoi kuvata ja laskea vuosirenkaita ja päätyi puun iässä noin tai vajaaseen kolmeen sataan vuoteen.

”Vuosirenkaat ovat tiheässä. Se olisi elänyt sen 200 vuotta ainakin ja toisen mokoman kelottuneena.”

Hän kertoi tunnistaneensa, että puun kohtalo voi olla myös vahva keino vaikuttaa käynnissä oleviin hakkuisiin.

Kun hän ilmoitti puusta Metsähallitukselle, siellä reagoitiin hänen mukaansa muinaispuuilmoitukseen epäuskoisesti.

”Pyysivät todisteita.”

Merkkipuu viestitti X:lla aikojen takaa vielä maassa. Olisiko se vielä pystyssä, jos Virpi Juvosen ennen hakkuita tekemään yhteydenottoon olisi reagoitu? Kuva Virpi Juvonen

Kainuun museo: ”Puuta voidaan pitää muinaisjäännöksenä”

Juvonen soitti Kainuun museoon. Museon arkeologi Jouni Väänänen kiinnostui heti löydöstä ja piti sitä muinaisjäännöksenä.

Suomen Luonto varmisti asian Väänäseltä.

”[Puuta] voidaan pitää kiinteänä muinaisjäännöksenä”, hän sanoo.

Puu ei kuitenkaan ollut muinaisjäännösrekisterissä, minkä takia museo ei saanut metsänkäyttöilmoitusta lausuttavakseen.

Kun rekisterimerkintää ei ollut, mikään ei estänyt puun hävitystä.

”Ikävää, että tällainen vanha hieno kirjallinen muistomerkki pääsi kaatumaan”, Väänänen sanoo.

”Alueella ei ole inventoitu yhtään, arkeologeja ei ole alueelle hirveästi liikkunut.”

Sitä, voiko kyseessä olla nimenomaan karsikkopuu, Väänänenkään ei voi arvioida.

”Sen verran ehdin tutkia, että lähellä Kuivajärvellä on vanha hautaussaari, Kalmisaari.”

Kalmisaartakin vanhempi on Vuokkijärven Kalmasaari, joka jäi Suomen itsenäistyessä rajalinjalle, suurimmaksi osaksi Venäjän puolelle.

”Jos kyseessä on karsikkopuu niin on haluttu pysäyttää vainajan kulku. Että tätä tietä vainaja ei kulje”, sanoo Väänänen.

Hakkuiden jälkeen. Huomaa taustan kyltti: Valtion metsää. Kuva Virpi Juvonen

Metsähallitus ei näe muutostarvetta

Jos vainajat olisivatkin joskus pysähtyneet tällä paikalla, hakkuut eivät.

Metsähallitus Metsätalous Oy:n Pohjanmaa-Kainuun aluejohtaja Kalle Eerikäinen toteaa Suomen Luonnolle, ettei ole ”tullut esiin sellaisia tekijöitä”, jotka aiheuttaisivat muutoksia puunkorjuusuunnitelmiin.

Se, ettei hakkuissa kaadeta muita merkkipuita, on hänen mukaansa varmistettu.

”On käyty katsomassa kahdenkin asiantuntijan voimin, kun saatiin tieto yksityiseltä tästä nyt keskusteluun nousseesta merkkipuusta”, hän sanoo.

Vanhojen luonnonmetsien kriteerit eivät hänen mukaansa myöskään Kuivajärventien varrella täyttyneet.

”Nehän on valtioneuvoston vahvistamat kriteerit, jotka meidän täytyy ottaa ilman muuta huomioon”, hän sanoo.

”Ikä ei yksin riitä.”

Valtioneuvoston kriteerit ovat hyvin tiukat. Tutkijat ja ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet, että arvokkaita metsiä jää ulkopuolelle, jos kriteerejä sovelletaan.

Kalle Eerikäinen harmittelee, että merkkipuu on kaatunut.

Merkkipuu maassa. Kuva Virpi Juvonen.

”Me arvostetaan erityisesti erilaisia ihmistoiminnan jälkiä, mitkä ovat historiallisesti merkityksellisiä, niin kuin tämmöiset merkkipuut ovat, ja toivottaisiin että suuri yleisökin niitä saattaisi viranomaisten ja meidän tietoomme, jotta ne säästyisivät tulevaisuudessa.”

Vanhojen 200–300-vuotiaitten puiden kaatoa hän kommentoi näin:

”Metsikön uudistamiskriteeri on yleisesti täyttynyt ja sitten tietysti käy välillä näin että siellä niitä vanhempiakin puita tulee kaadettua. Yksittäisiä tuommoisessa päätehakkuukypsässä metsässä voi olla, ja iäkkäämpiäkin, mutta niitä pyritään säästämään.”

”Eihän me kaikkia puita esimerkiksi kairata, ja se ei välttämättä näy päälle, miten iäkäs yksittäinen puu on”, hän perustelee ja sanoo, että varsinkin ”selvästi kilpikaarnaiset” puut pyritään säästämään.

Greenpeace: metsä oli todella vanhapuustoista

Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen ei ole yllättynyt hakkuista.

”Kuvista päätellen [on kaadettu] selkeästi suojelullisesti arvokasta metsää”, hän sanoo.

Kaadettavat metsälaikut olivat pieniä. Myös taustan metsä on Juvosen mukaan hakattu. Kuva Virpi Juvonen

”Ei ole normaalia kaataa tuollaisia puita. Metsä on todella vanhapuustoista, ja olisi pitänyt älytä säästää nämä muutaman hehtaarin läntit kokonaisina maisemakuvioina.”

”Kun tie vie vienankarjalaiskyliiin, on kohonnut todennäköisyys, että on karsikkopuita.”

Hän näkee parannettavaa koko metsänkorjuuketjun käytännöissä.

”Noin järeä ja kilpikaarnainen puu, miksei suunnittelupuoli käy katsomassa mitä hakkaa”, hän sanoo.

”Kaikista metsäsektorin puheista saa käsityksen, että tällaiset puut säästetään. Vaikka jotain on kuvien perusteella osattu myös jättää, tässä näkyy suunnittelun puute ja motokuskien koulutuksen puute.”

Hakkuut huomannut Virpi Juvonen on pettynyt siihen, että kävi niin kuin kävi.

”Haluaisin, että metsät saavat muunkin kuin puuntuotannon arvon”, Juvonen sanoo.

”Ihmettelen, miten yhteiskunnalla on varaa toimia näin välinpitämättömästi luontoa ja ympäristöä kohtaan.”

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!