Talvivaaran kaivosyhtiön asiakirjoista on paljastunut yllätys: kaivosalueella oli yhtiön poikkeustilanteeksi luokittelema tilanne maaliskuun alussa vain vähän yli viikko ennen yhtiön osakeantia. Poikkeustilanteen johdosta Talvivaara teki kaivosta valvovalle viranomaiselle lain mukaisen poikkeusilmoituksen, että sen on saatava johtaa vesimassoja kipsisakka-altaan ohi.

Julkisuudessa Talvivaara ei ole kertonut tästä poikkeustilanteesta. Viranomaiselle tehdystä poikkeusilmoituksesta ei ole tiedotettu yhtiön eikä sitä valvovan Kainuun ely-keskuksen verkkosivuilla.

Arvopaperimarkkinalain mukaan yhtiön on kerrottava julkisuuteen tiedot, jotka ovat omiaan vaikuttamaan sen osakkeen hintaan. Suomen Luonnon tietojen mukaan ei ole olemassa ennakkotapausta siitä, onko ympäristönsuojelulain poikkeusilmoitus asia, joka pitäisi arvopaperimarkkinalain mukaan kertoa julkisuuteen sijoittajia varten.

Mutta Talvivaaran maaliskuisen ilmoituksen tapauksessa on kyse isoista asioista, kaivoksen ydintoiminnan muuttamisesta, vieläpä oikeuden päätöksen vastaisesti: Vaasan hallinto-oikeus oli nimenomaan evännyt Talvivaaralta luvan juoksuttaa vesimassoja kipsisakka-altaiden ohi vain pari päivää ennen nyt paljastunutta poikkeusilmoitusta.

Ympäristönsuojelulain (§62) mukainen poikkeusilmoitus on jämerä lain keino: se on tarkoitettu harvinaisiin, odottamattomiin tilanteisiin, joissa ympäristöluvan saanut taho, tässä tapauksessa Talvivaara-yhtiö, ei hetkellisesti voi noudattaa luvan ehtoja.

Esimerkiksi koko Uudellamaalla alueellinen ely-keskus tekee vuosittain vain suunnilleen viisi päätöstä, jotka liittyvät luvanhaltijoiden tekemiin poikkeusilmoituksiin, virastosta kerrotaan Suomen Luonnolle. Ympäristöluvitettuja yhtiöitä on Uudellamaalla yli 500, joten noin yksi sadasta uusmaalaisesta yhtiöstä joutuu tekemään yhden poikkeusilmoituksen valvojalle vuosittain.

*

Suomen Luonnon haltuunsa saaman maaliskuisen poikkeusilmoituksen otsikko on Puhdistettujen prosessivesien johtaminen kipsisakka-altaan ohi.

Asiakirjassa yhtiö vetoaa sateiseen vuoteen 2012 sekä marraskuiseen suurvuotoon, joiden vuoksi kaivosalueella on ylen määrin vettä. Toimitusjohtaja Pekka Perän allekirjoittamassa paperissa Talvivaara vaatii Kainuun ely-keskukselta, että sen tulee saada johtaa vesiä kipsisakka-altaan ohitse suoraan ”jälkikäsittelyalueille”, joiksi se nimittää kaivospiirin eteläreunalla sijaitsevia maapohjaisia jättialtaita ja muita saostusaltaita.

Ilmoituksen mukaan ”uuden puhdistusjärjestelmän rakentaminen ja käyttöönotto kipsisakka-altailla tarkoittaisi useiden kuukausien työtä”. Tämän työn tekemisen sijaan Talvivaara siis ilmoittaa, että sen on saatava juoksuttaa prosessivesiä kipsisakka-altaiden ohi, mikä on huomattava poikkeus yhtiön ympäristöluvan ehtoihin, joissa jätevedet edellytetään juoksuttamaan kipsisakka-altaiden kautta. Kipsisakka-altaat ovat jätealtaita, joissa on luvan mukaan tarkoitus saostaa vesimassoista haitta-aineita, jotta vesi olisi puhtaampaa luontoon juoksutettavaksi.

Poikkeusilmoituksessa Talvivaara sanoo lisäksi, että mikäli kipsisakka-altaan ohijuoksutukseen ei heltiä lupaa, tämä tulee ”kohottamaan altaiden riskitasoa” – kuten kävikin: kipsisakka-allas-ykkönen vuoti jälleen huhtikuun alussa, vain kuukausi julkisuudesta pois pidetyn poikkeustilanneilmoituksen laatimisen jälkeen.

 *

Tapahtumien asettaminen aikajanalle paljastaa, että Talvivaaran onnistui täpärästi järjestää osakeantinsa julkistamatta jääneen ilmoituksensa ja huhtikuun alun kipsisakka-altaan vuodon välissä:

Julkistamatta jäänyt poikkeusilmoitus on päivätty 7. maaliskuuta. Vain päivää myöhemmin, 8. maaliskuuta, Talvivaara julkisti osakeantinsa tiedot. Osakeanti alkoi vähän yli viikko poikkeusilmoituksen jälkeen, 18. maaliskuuta
,  
ja päättyi 5. huhtikuuta. Pari vuorokautta annin päättymisen jälkeen, huhtikuun 7:nnen ja 8:nnen päivän välisenä yönä, paljastui että kaivoksen kipsisakka-allas vuotaa.

Koko tänä aikana tieto maaliskuun alun poikkeusilmoituksesta ei tullut julkisuuteen.

 *

Olisiko Talvivaaran pitänyt kertoa julkisuudessa poikkeustilanteesta ja siitä Kainuun ely-keskukselle tehdystä poikkeusilmoituksesta, jotta osakeantiin osallistumista harkitsevilla sijoittajilla olisi ollut todenmukainen tieto Talvivaaran tilanteesta?

Suomen Luonto kysyi asiaa Finanssivalvonnan (Fiva) markkinavalvoja Minna Toiviaiselta. Toiviainen ei muista, että Fiva olisi koskaan arvioinut, pitääkö listayhtiön kertoa julkisuuteen ympäristönsuojelulain 62 pykälän tarkoittamasta poikkeustilanteesta.

”Yksittäinen tapaus voisi olla tämmöinen, mutta minä en sellaista muista”,
Toiviainen sanoo.

Hän korostaa, että ei voi ottaa kantaa Talvivaaraan yksittäisenä tapauksena.

”Listayhtiön tiedonantovelvollisuus lähtee arvopaperimarkkinalain kuudennen luvun neljännestä pykälästä.”

Tässä lainkohdassa lukee, että [listayhtiöllä on] ”velvollisuus julkistaa arvopaperin
arvoon olennaisesti vaikuttavat tiedot — Kaupankäynnin kohteena –– olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijan on ilman aiheetonta viivytystä julkistettava kaikki sellaiset päätöksensä sekä liikkeeseenlaskijaa ja sen toimintaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan mainitun arvopaperin arvoon.” 

Tässä yhteydessä arvopaperi tarkoittaisi Talvivaaran osaketta: olisiko Talvivaaran poikkeustilanneilmoituksella voinut olla vaikutusta yhtiön osakkeen arvoon ja olisiko ilmoituksesta pitänyt kertoa osakeannin yhteydessä?

Toiviainen muistuttaa, että pörssiyhtiön tiedonantovelvollisuus on voimassa aina.

”Se on voimassa aina, osakeannin aikana mutta myös muulloin. Kyseessä on jatkuva tiedottamisvelvollisuus”, Toiviainen sanoo.

Tiedonannosta päättää liikkeellelaskija itse, siis Talvivaara-yhtiö. Finanssivalvonta arvioi näitä päätöksiä vain, jos niistä tehdään sille ilmoitus.

*

Kainuun ely-keskus ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, saako Talvivaara toiveidensa mukaisesti johtaa vesimassoja kipsisakka-altaiden ohi. Lain mukaan päätös on pakko antaa kaikissa tapauksissa.

Se, että Kainuun ely-keskus ei ole tähän mennessä, yli kuukausi ilmoituksen jälkeen, lausunut Talvivaaran ilmoituksesta mitään, ei ole poikkeuksellista: esimerkiksi vuosi sitten toukokuun kolmantena 2012 annettuun poikkeusilmoitukseen ely-keskus antoi päätöksensä vasta puolitoista kuukautta myöhemmin, kesäkuun puolivälissä.

Myös viime heinäkuun poikkeusilmoitukseen ely-keskus antoi päätöksensä vasta yli kuukautta myöhemmin. Tuolloin Talvivaara halusi varastoida jätevesiään Kuusilampeen.

Mutta eräissä tapauksissa ely-keskus on tarvittaessa antanut päätöksensä Talvivaaran poikkeustilanneilmoitukseen huomattavan nopeasti.

Esimerkiksi marraskuun vuodon yhteydessä (16. marraskuuta) yhtiö pyysi poikkeusilmoituksellaan lupaa varastoida vettä avolouhokseen ja lisätä jätevesien juoksutuksia tuntuvasti ympäristöön. Ely-keskus antoi tästä asiasta päätöksen vain kymmenen päivää myöhemmin (26. marraskuuta).

Myös tammikuun 22:ntena päivänä tehtyyn poikkeustilanneilmoitukseen ely-keskus reagoi nopeasti: silloin Talvivaara pyysi lupaa päästää avolouhoksen vesiä luontoon ja sai ely-keskukselta luvan 12. helmikuuta, siis reilusti alle kuukausi poikkeusilmoituksesta.

Poikkeusilmoitustilanteista on tullut eräänlainen automaatti jatkuvien ongelmien kanssa painivalle Talvivaaralle. Yhtiö on Suomen Luonnon keräämien tietojen mukaan jättänyt Kainuun ely-keskukselle peräti 10 poikkeusilmoitusta viime vuoden toukokuun jälkeen, siis vuoden aikana (taulukko alla, klikkaa isommaksi). Tahti on poikkeuksellinen Suomen oloissa: Kainuun ely-keskus on saanut käsiteltäväkseen kaksi kertaa enemmän poikkeusilmoituksia Talvivaaralta kuin Uudenmaan ely-keskus saa vuodessa kaikilta valvomiltaan sadoilta yhtiöiltä yhteensä.

Poikkeustilanteiden suuri määrä herättää kysymyksen siitä, kuinka monta ympäristönsuojelulain tarkoittamaa poikkeustilannetta samalla toiminnanharjoittajalla voi olla, ennen kuin kyse ei ole enää poikkeustilanteesta. Missä vaiheessa valvova viranomainen tekee päätöksen, että on siirryttävä järeämpiin keinoihin?

Kainuun ely-keskuksen linjauksen mukaan siis 10 poikkeustilanneilmoitusta vuodessa ei vielä tarkoita, että ongelmatilanne kaivoksella on akuutin sijaan krooninen.

Taulukon tiedot Talvivaaran poikkeusilmoituksista kokosi asiakirjoista Suomen Luonnon pyynnöstä Jakke Mäkelä.