Nuijapäitä ja pieniä sammakoita näkee paljon, mutta aikuisia sammakoita harvoin. Syövätkö monet eläimet sammakoita? Onko jokin laji erikoistunut sammakoiden syöjäksi?

Sammakot ovat oiva esimerkki siitä, että kannan syntyvyyden ja kuolleisuuden pitää osapuilleen vastata toisiaan. Kun sammakot ovat sekä toukkina, siis nuijapäinä, että aikuisina monien petojen saaliseläimiä, syntyvyyden on oltava suuri. Lisäksi nuijapäitä suojelee massavaikutus: kun yksilöitä on hyvin paljon mutta hyvin väliaikaisesti, saalistajat eivät pysy perässä.

Nuijapäiden huippusaalistajia ovat muun muassa suursukeltajien ja sudenkorentojen toukat sekä malluaiset, vesiskorpionit ja hevosjuotikkaat. Ne elävät väljähköissä vesissä. Siinä varmaankin on evolutiivinen syy siihen, että sammakot kutevat pienissä ojissa ja lätäköissä. Rupikonna kutee syvemmissä vesissä, mutta sen nuijapäät ovatkin myrkyllisiä.

Tavallisesti sammakoiden suurkuolleisuus alkanee vasta, kun täysimuotoiset pikku sammakot kömpivät maalle. Himoitsijoita on paljon: käärmeet, lepinkäiset, rastaat, varis- ja petolinnut sekä lumikot ja kärpät. Tahti taitaa vain kiihtyä, kun sammakot hiukan kasvavat. Haikaroille sammakot ovat herkkua. Talvehtimispaikoissa saattaa lymytä vielä ahvenia ja haukia.

Mielestäni minkään eläinlajin ei voi sanoa erikoistuneen sammakoiden saalistamiseen. Ehkäpä ne ovat liian epävarmoja ja ajoittaisia saaliseläimiä. Mutta tilaisuuden tullen siis hyvin monet eläimet syövät niitä.

Hyönteisissä on kuitenkin yksi loinen, jonka hyökkäys merkitsee sammakolle painajaismaisen hidasta ja tuskallista loppua. Laji on kiiltokärpäsiin kuuluva konnakärpänen, Lucilia bufonivora. Se munii sammakon selkään, ja kärpäsen toukat ryömivät sammakon ihon läpi syödäkseen sammakon kudoksia, kunnes tämä menehtyy.