Sammakot aloittavat kevätkarkelonsa ja pian tuloksena ovat ojia, puroja ja rantoja koristavat kiinteät kutumatot. Siis jos asialla on ollut sammakko tai viitasammakko. Maamme kolmas sammakkolaji rupikonna kutee pienet munansa hienostuneesti kuin helminauhalle. Sammakon ja viitasammakon kudun erottaa siitä, että viitasammakon kutu painuu yleensä vesistön pohjalle.

Sammakon tunnistaa kurnutuksesta, harvinaisemman viitasammakon pulputuksesta ja rupikonnan harvakseltaan kuuluvasta ääntelystä urp-urp. Kurnutus, pulputus ja urputus kuuluvat keväässä, sillä niillä koiras houkuttelee naarasta luokseen.

Kaikki sammakkolajimme sekä niiden kudut ovat rauhoitettuja. Kutua ei siis saa ottaa käteen saati purkkiin. Munien kehitystä nuijapäiksi ja pikkusammakoiksi voi seurata ojan, puron tai lammen rannalla. Samalla näkee monta muutakin kevään merkkiä.

Sammakko. Kuva: Nimimerkki anniii / Ikkunasuomenluontoon.fi

Sammakko. Kuva: Nimimerkki anniii / Ikkunasuomenluontoon.fi

 

Sammakko
Rana temporaria
Tavallinen sammakko on yleisin sammakkoeläimemme. Sen tunnistaa ulkonevista silmistä ja sileästä ihosta. Väritykseltään se saattaa vaihdella, mutta selkä on usein tummankirjava ja vihreä. Vatsapuolelta eläin on vaaleampi ja siitä voi erottaa marmorikuviota.
Liikkuessaan sammakko loikkii.

Rupikonnia ja kutunauhaa. Kuva: Lisse Tarnanen

Rupikonnia ja kutunauhaa. Kuva: Lisse Tarnanen

Rupikonna
Bufo bufo
Olemukseltaan vantteran rupikonnan iho on kuiva ja siinä on runsaasti nystyröitä. Väriltään se on ruskea, vatsapuolelta vaalea tai harmaa. Paikkauskollinen rupikonna liikkuu vasta hämärän tai pimeän laskeuduttua kävellen, sillä sen takajalat ovat lyhyemmät kuin loikkivalla sammakolla.

kuturupikonnasammakkoviitasammakko