Nämä pulut näköjään todella tuntevat ruokkijansa ja tietävät, että herkkuja on tulossa. Ilman aisteja ne eivät tietäisi, mikä on syötävää, mutta niillä on kiire täyttää kupunsa mahdollisimman nopeasti. Elleivät ne tekisi näin ja ryhtyisivät maistelemaan, naapuri saisi enemmän ja voisi paremmin. Nokkimisjärjestyksessä alempana oleville yksilöille ei todennäköisesti riitä tarpeeksi ruokaa ja niiden on jäätävä vielä muiden lähdettyä tarkistamaan, löytyisikö kuitenkin jotakin.

Linnuilla on siis kupu, johon ruoka varastoituu ja josta se lihasmahan kautta vähitellen menee ruuansulatuskanavaan. Lihasmahassa olevat jauhinkivet toimittavat tavallaan hampaiden virkaa ja hienontavat ruuan.

Pulut eivät ruoki poikasiaan siten kuin valtaosa linnuista, jotka kantavat ruuan pesään poikasilleen ja jakavat sen, taikka kuten sorsat, joiden poikaset jo päivän vanhoina voivat seurata emojaan ruokapaikoille. Pulut erittävät kuvustaan poikasilleen nestemäistä ravintoa, ”pulunmaitoa”, jota poikaset saavat suoraan imemällä emon kidasta.

Poikaset, joita useimmiten on kaksi, varttuvat pesässään lähes täysikasvuisiksi ja lentokykyisiksi ennen kuin lähtevät maailmalle. Tähän kuluu kolme-neljä viikkoa. Tarkkasilmäinen havainnoija erottaa pesästä lähteneen pulun pienemmästä nokkakyhmystä ja tylpistä siivistä.