Välillä uutisoidaan tilhistä, jotka humaltuvat pihlajanmarjoista. Miten pihlajanmarjat käyvät itsekseen alkoholiksi?

Kasvien pinnalla ja myös hedelmien ja marjojen päällä elää lukuisia bakteereja ja sieniä, muun muassa hiivoja. Kun hedelmät kypsyvät ja pehmenevät, pääsevät hiivat tunkeutumaan sen sisälle. Jos syksy on lämmin, voivat pihlajanmarjat alkaa käydä. Meidän oloissamme marjojen alkoholipitoisuus jää kuitenkin pieneksi.

Tilhien törmäily ikkunoihin tuskin johtuu alkoholista. Pikemminkin se on seurausta erämaan asukin hämmennyksestä, kun se on joutunut kaupunkiin outoihin oloihin.

Tyypillisempää käyminen on suuremmille ja mehevämmille hedelmille, joiden sisällä on riittävän pitkään niukkahappiset, hiivasienille sopivat olot.

Tiedetään norsujen ja useiden muidenkin nisäkkäiden hakeutuvan syömään käyneitä hedelmiä pitkienkin matkojen päähän. Kunnolla niitä nautittuaan ne käyttäytyvätkin kuin kapakasta poistuvat konsanaan.

Eiköhän viinin valmistuksen taitokin syntynyt sattuman tuloksena. Ihminen oli kerännyt ruukkuun tai leiliin kypsiä rypäleitä, jotka jäivät joksikin aikaa omiin oloihinsa. Kuoren pinnalla olleet villihiivat saivat sopivat, hiukkahappiset olot ja ehtivät työhön ennen maitohappobakteereja. Vaikka tuote ei enää vaikuttanut tuoreelta, sitä ei ollut varaa heittää pois.

Ensimmäisen viinin makukaan ei ehkä ollut kummoinen, mutta vaikutus varmaan yllätti! Hiukan tuotekehittelyä ja kokeilua, ja niin ihminen oli keksinyt uuden tavan säilöä hedelmiä talvikaudeksi, sillä viininvalmistus on säilöntämenetelmä siinä kuin kuivattaminen, savustaminen tai hapattaminenkin.