Kotipihani pienessä tammessa oli outo terho. Mikä se oli?

Omituinen muodostuma on erään äkämäpistiäisen, Andricus fecundator -toukan synnyttämä äkämä. Tammella elää lukuisia äkämäpistiäisiä, jotka aiheuttavat kukin omanlaisensa äkämän. Itse pistiäiset ovat pieniä ja keskenään hyvin samannäköisiä, mutta äkämät ovat erilaisia ja usein hyvin näyttäviä ja suuria aiheuttajaansa verrattuna.

Äkämäpistiäinen munii tammen silmuihin kesäkuussa. Jo muna tai nuori toukka aiheuttaa erittämillään hormonin tapaan toimivilla aineilla sen, että silmu alkaa kasvaa käpymäiseksi. Aluksi se on vihreä, mutta muuttuu syksyn lähetessä ruskeaksi. Karvaisten, turvonneiden silmusuomujen keskelle syntyy pähkinämäinen kovapintainen sisä-äkämä, jonka sisällä toukka on turvassa ulkomaailman pedoilta ja syö kotinsa sisäseinää! Syksyllä äkämä avautuu ja sisä-äkämä toukkineen putoaa maahan. Silmusuomuista syntynyt äkämän ulko-osa voi säilyä puussa useita vuosia.

Pistiäiskotelo voi odottaa kovan äkämäkuoren sisällä jopa kolmen talven yli ennen kuin siitä kuoriutuu aikuinen. Kaikki nämä pistiäiset ovat naaraita. Ne rientävät munimaan tammen hedekukintoihin. Loisitut kukat turpoavat parimillisiksi munamaisiksi äkämiksi.

Nyt toukkien kehitys on nopea: jo kesäkuussa äkämistä kuoriutuu aikuisia pistiäisiä, sekä koiraita että naaraita.
Parittelun jälkeen naaraat munivat lehtihankojen silmuihin, joista taas alkaa kehittyä uusi sukupolvi.
Tällä lajilla vuorottelee siis kaksi erilaista sukupolvea, silmuäkämissä kehittyvä neitseellisesti lisääntyvä sukupolvi, ja hedekukinnoista ravintonsa ottava suvullisesti lisääntyvä sukupolvi. Tehokkaan tuntuisesta lisääntymisestään huolimatta pistiäinen ei ole kovin yleinen. Suuret silmuäkämät on helppo huomata, pieniä kukintoäkämiä täytyy etsiä varta vasten.
Tammen kannalta äkämäpistiäiset ovat harmittomia vieraita eivätkä aiheuta kasvutappioita.