36/100

Mikähän minua on aina viehättänyt punakylkirastaassa niin paljon? Ehkäpä yksi syy on, että se tuli alun perin tutuksi aivan kotinurkissa pikkukaupungin pihapiireissä ja kuusivaltaisissa puistoissa.

Toinenkin seikka on hauska: jos jollain linnulla niin punakylkirastaalla laulu vaihtelee alueittain. Esimerkiksi keskisellä Uudellamaalla oli varhemmin seitsentavuinen (3+4) kevätlaulu, joka päättyi hiljaisempaan jokellukseen. Nyt pidän säettä siellä vähän hätäisempänä.

Pohjois-Kymenlaaksossa punakylki laulaa sävelkulultaan tasaisesti laskevan, hieman surumielisen äänisarjan, jonka päätteeksi tuo jokeltelu. Norjan Lapissa olen kuullut samaisen äänisarjan nuosevassa sävelasteikossa. Kuinka paljon näitä murteita onkaan eri puolella Suomea! Punakylkirastas kuuluukin hieman suruvoittoisella laulullaan erottamattomasti suomalaiseen maisemaan. Linnun vanha etunimi olikin musicus! Ja syksyllä kuuluu pimeältä taivaalta joka yö muuttavan punakyljen venähtävä tsiiii ääni.

Ja vielä on yksi huomionarvoinen seikka: Kovinkaan moni lintulaji ei pesi kaikkialla Suomessa. Punakylkirastas kuitenkin viihtyy pieniltä Suomenlahden saarilta kautta Järvi-Suomen metsien ja Pohjanmaan viljelysmaiden metsäsaarekkeiden ylös Lapin tuntureille, puurajaan saakka, viimeiseen pajukkoon. Runsain se on pohjoisessa. Usein punakylki pesii pienissä yhdyskunnissa. Punakylki on läsnä, vaikka vähän tuntemattomanakin. Hyvinä pihlajanmarjavuosina punakylkirastaita viivyttelee myöhään syksyyn ja joku rohkea yrittää talvehtiakin.

Ehkäpä pari erityistuntomerkkiäkin luo oman viehättävyytensä tähän lajiin: kaksi voimakasta pään vaaleaa juovaa silmän yllä ja kurkussa ja kauniin punainen kylkijuova. Tämä pienin rastaamme on sympaattisen näköinen.

Jos pihamaa rajoittuu vähäiseenkin metsikköön, punakylki käy ruokailemassa myös puutarhassa. Ja monasti se löytää aika matalaltakin sopivan oksanhangan tai näreen pesän rakennuspaikaksi.

Mutta kuinkahan monennen kerran kirjoitan jo näissä kuvablogeissani, että linnun kanta on laskussa. Uusia lajeja julistetaan vaarantuneiksi. Punakylkirastas on yksi näistä linnuista, jonka kannan on havaittu vähenevän. Kuvittelisin, että punakylkirastaan varsin valoisia biotooppeja suosiva reviirinvalinta sopii hyvin luontomme tilaan. Kenties murheet ovat muuttomatkan tai talvehtimisalueiden vaaroissa tai muuttuneissa olosuhteissa. En tiedä. Mutta lintutieteilijöiden eli paljolti harrastajien tuottama tieto voi olla hyvin arvokasta elinympäristömme muutoksia arvioitaessa. Pitkät havaintosarjat auttavat tunnistamaan uhkia ja toivottavasti löytämään ratkaisuja suojeluun. Punakyljenkin määrä vaihtelee vuosittain. Mutta punakylkirastaan laulu kuuluu Suomen luontoon, mereltä tuntureille. Ja tänä keväänä punakylkeä on näkynyt ilahduttavan runsaasti.