Olin Kouvolassa kävelemässä, kun tuli yht'äkkiä soitto eräältä ystävältä, että lähtisinkö Haminan seudulle eräälle koskelle kuvaamaan? Minä vastasin, että tottakai ja niin sitten ystäväni haki minut autolla sovitusta paikasta ja lähdimme kohti kuvauspaikkaa. Toivoimme kokoajan, että siellä paistaisi aurinko, että saisimme kuvattua korentoja ja siellähän se paistoi ja neidonkorentoja lenteli siellä melkein pilvin pimein. Tämä neidonkorento pysähtyi lehdelle hetkeksi lepäämään ja minä sain vangittua sen kauneuden kameran muistikortille.