Sääksmäen Ritvalassa on laajahko hakkuuaukko, jolta olen jo parina kesänä käynyt poimimassa vattuja. Tavallisten vattujen ohella siellä on kasvusto, jossa marjat ovat valkoisia, ilman häivähdystäkään punaisesta. Kuinka harvinaisia tällaiset ovat?

Valkoinen vadelma on luonnossa melkoinen harvinaisuus, vaikka siitä on havaintoja eri puolilta maata. Minusta kyllä vadelmat, joista punaväri puuttuu, ovat herkän hunajankeltaisia, eivät puhtaan valkoisia kuin vaikkapa valkoiset mustikat.

Siniset, sinipunaiset ja punaiset hedelmät saavat useimmiten värinsä solunesteen antosyaaneista. Samat aineet ovat yleisiä myös kukkien väreinä, ja antosyaaneista johtuvat myös ruskan punertavat sävyt. Erilaisia antosyaaneja on lukuisia, mutta kaikissa on sama perusrakenne. Antosyaanit ovat kasvin kannalta ”halpoja” aineita: niissä on vain hiiltä, vetyä ja happea.

Kasvit, joiden antosyaanintuotanto on häiriintynyt, näyttävät kasvavan ihan hyvin. Ehkä antosyaanien puute kuitenkin hiukan heikentää kasvien menestystä, sillä tarkkailemani valkokukkaiset maitohorsmakasvustot ovat jääneet pieniksi ja lyhytikäisiksi, kun punavioletit horsmat levittäytyvät aina vain laajemmalle.

Keltainen vadelma on otettu myös puutarhaviljelyyn. Ihmisen hoidossa se menestyy vuodesta toiseen ja antaa satoa. Mielipiteet keltaisten marjojen mausta käyvät ristiin. Todennäköisesti antosyaanien puutteella ei ole merkitystä vattujen maulle, joka muutoinkin vaihtelee suuresti pensaasta toiseen.