Vaikka varsinaiset kesäkuukaudet alkavat olla pian muisto vain, jatkavat monet kasvit vielä kukintaansa. Viileästä ja kosteasta kesästä on ollut se hyöty, että luonto on edelleen varsin vehreää ja elinvoimaista – ja kukikasta.
Kasvit kiinnostavat minua valtavasti ja olenkin pikkuhiljaa opetellut tunnistamaan uusia lajeja kasvioita ja nettiä apuna käyttäen. Kesällä näin Keski-Suomessa järven rannalla oudon, punakukkaisen ja jämäkänoloisen kasvin. Lähetin siitä kuvan kasviasiantuntijallemme Seppo Vuokolle, jolta sain pikaisesti vastauksen: luhtakuusio ja tarkemmin vielä sen alalaji syysluhtakuusio.
En ollut kuullutkaan luhtakuusiosta aiemmin. Kasviota ja nettiä tutkimalla selvisi, että kasvi kuuluu naamakukkaisiin ja se on puoliloinen. Luhtakuusio kun nappaa ravintoaineita naapurikasveiltaan.

Luhtakuusio kuuluu näivekasveihin. Kuva: Johanna Mehtola

 
Kesäiset kävelylenkit venähtivät helposti ajallisesti pitkiksi, sillä kyykistyin tuon tuosta tien tai polun pientareelle katsomaan kasveja tarkemmin: tuossa on käenkukkaa, jonka terälehdet näyttävät siltä kuin ne olisivat halki. Kukan nimi lienee peräisin jossain päin maailmaa samoihin aikoihin ajoittuvasta kasvin kukinnasta ja käen kukunnasta, sillä kukkaa kutsutaan käenkukaksi myös muualla Euroopassa. Minä tosin kuulin ensimmäisen kukkuun jo toukokuun ensimmäisinä päivinä, eikä silloin vielä ollut vielä käenkukasta tietoakaan täällä pohjolassa.

Käenkukan terälehdet ovat neliliuskaisia. Kuva: Johanna Mehtola

 
Käenkukkien vieressä kukoisti dramaattinen musta-apila. Sen keltaiset kukat olivat jo alkaneet tummua.

Musta-apilan keltaiset kukat tummuvat miltei mustiksi. Kuva: Johanna Mehtola

 
Metsän reunasta löytyi taas oudokki, jolle jouduin katsomaan nimen kasviosta: kämmeköihin kuuluva herttakaksikko. Hiirenvirna, aitovirna, kissankello, siankärsämö ja päivänkakkara ansaitsivat myös pienen kumarruksen ja lähemmän tarkastelun. Niissä kun näkee usein upeita hyönteisiä, kuten vaikkapa viherluteen.

Komea viherlude siankärsämön kukalla. Kuva: Johanna Mehtola

 
Vanhoja kasvioppaita on mielenkiintoista ja rentouttavaa selailla, mutta varmasti nopeammin tiedon löytää etsimällä sen netistä. Esimerkiksi Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-sivustolla voi tutustua lajeihin ja niiden levinneisyyteen ja pitää vaikkapa kirjaa omista luontohavainnoista.
Kukkaretkelle ja havaintoja kerryttämään ehtii vieläkin mainiosti!