79/100

Nyt on jo tiaisruokintapaikan perustamisen aika. Ei siksi, ettei tiaisilla vielä nyt olisi tarpeeksi syömistä, sillä etelässä ei ole koettu hallaöitäkään. Mutta tiaisparvet kiertelevät vilkkaasti tähän aikaan ja löytävät nyt parhaiten ruokinnan. Ne myös kätkevät syksyn mittaan siemeniä ja hyönteisiä ja muuta pienravintoa talven varalle kaarnanrakoihin ja muihin hyviin kätköpaikkoihin. Myös tikat oppivat jo syksyllä ruokinnalle. Ja jos raaskii tarjota linnuille pähkinöitä, närhet vievät niitä villinä talvipiiloihin.

Vanhat hyvät ohjeet on syytä toistaa. Vain puhdasta, kuivaa, suolatonta ruokaa. Talia, erityisesti kuorittuja auringonkuvan siemeniä, murskattua pähkinää, keväällä keltasirkulle kauraa ja vaikka kauralyhde koristukseksi! Jos joku osa tarjotusta ruoasta pilaantuu, on se syytä poistaa.

Ja ruokintapaikasta tulee huolehtia, kun sen on aloittanut, syyspakkasista kevääseen – tai jos ruokinnan aloittaa myöhemmin talvella, samalla tavalla kevääseen. Jatkuvuuden varmistelussa on hyvänä apuna riittävän suuri ruokinta-automaatti (niitä valmistavat muun muassa linnunpönttöjen tekijät) ja kiloiset talipötköt. Hyvä ruokinta-automaatti pitää myös siemenet kuivana. Itse tehdessä automaatti kannattaa rakennella niin, että siemenet eivät enemmälti varise eikä orava lotjaa niitä maahan kastumaan. Myös talit on syytä kiinnittää hyvin.

Valkea, kaunis lumipallo ja erityisen pitkä pyrstö ovat pyrstötiaisen tuntomerkit. Nopeat si-si-si-si ja rätisevät äänet paljastavat lähestyvän, vilkkaan ja poukkoilevan parven, jossa on monesti yli 10 jäsentä.

Ja aivan samat ajatukset kuin ruokintapaikan hoitamisessa metsässä sopivat pihapiirin lintulaudoille, joilta lintuja on hauska tarkkailla yli talven.